SUNNUNTAI-ILLAN huipennukseen päättyneellä presidentinvaalien ensimmäisellä vaalikierroksella poliittinen keskustelu oli jopa piristävän maltillista ja konsensushakuista. Yhtenäisyys kiteytyi eräässä televisiokeskustelussa, jossa presidenttikandidaatit yltyivät spontaaniin taputuksiin, kun tieto Turkin hyväksynnästä Ruotsin Nato-jäsenyydelle saapui vaalistudioon.
Maltillisuus ei kuitenkaan tarkoittanut, etteivätkö poliittisten näkemysten erot olisi nousseet esiin ehdokkaiden välillä. Pääosin poissa olivat kuitenkin keskusteluista kilpailevien kandidaattien persoonallisuuksiin menevät arvostelut tai äänestyspäätöksiä tekevien suomalaisten leimaamiset boomereiksi tai muiksi parjatuiksi ryhmiksi.
Jotta yhteiskunnassa kyetään tekemään vaikeita ratkaisuja, tarvitaan myös eri mieltä olevien näkemyksiä kunnioittavaa dialogia ja keskinäistä luottamusta
Ensimmäinen vaalikierros heijastaa hyvin käsityksiämme presidentti-instituutiosta. Emme halua presidentiksi riidankylväjää vaan yhdistäjän. Tasavallan presidentin on symboli yhtenäiselle ja viisaalle Suomelle.
Maltillinen ensimmäisen presidenttivaalin kierros on ollut suuri palvelus suomalaisen poliittisen päätöksenteon toimivuudelle.
Jotta yhteiskunnassa kyetään tekemään vaikeita ratkaisuja, tarvitaan myös eri mieltä olevien näkemyksiä kunnioittavaa dialogia ja keskinäistä luottamusta. Mikäli näin ei ole, erimielisyyksistä helposti kehittyy repiviä ja kärjistäviä arvovaltakiistoja.
Vahva poliittinen toimija ehkä kykenee tekemään ratkaisuja jyräämällä muita, mutta ilman todellista sopua päätöksiin ei sitouduta riittävässä määrin. Yhteiskunta näivettyy.
TOISIA syyttelevän ja leimaavan poliittisen päätöksenteon tulokset ovat ikävällä tavalla näkyneet suomalaisen yhteiskunnan kehityksessä.
Suomi on ollut yksi eniten kehityksessä alaspäin menevistä maista Euroopassa. Repivällä poliittisella ja vain omaan, henkilökohtaiseen tai oman puolueen etuun tähtäävällä päätöksenteolla ei ole pystytty tekemään ratkaisuja, joilla edistettäisiin yhteiskunnan taloutta tai estettäisiin aiemmin hyvin toimineiden koulujen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden alamäki.
Valtakunnan poliitikot ovat olleet heikko lenkki ja seuraukset näkyvät vaikeuksina ja epätoivona yhä useamman pirkkalalaisenkin arjessa.
Maltillinen poliittinen presidenttivaalikeskustelu onkin kuin tuulahdus toivoa paremmasta. Pystymme yhdessä ratkaisemaan asioita.
TOINEN presidenttivaalikierros voi toki muuttaa tilannetta. Riskinä on tilanne, jossa ihmiset eivät äänestä jonkin ehdokkaan puolesta vaan ennen kaikkea jotakin vastaan.
Tämä on ollut leimallista usein esimerkiksi Yhdysvaltojen presidenttien vaaleissa. Kilpailijakandidaatista pyritään etsimään esiin kaikki epäilyttävä ja skandaaleja aiheuttava. Esimerkiksi Donald Trump päätyi ensimmäisen kerran presidentiksi pitkälti siitä syystä, että hänen kilpailijansa Hillary Clinton oli hyvin epäsuosittu henkilö.
Vaalikampanjoita tekevät toimijat seuraavat sitä, kuinka fiksuja olemme äänestäjinä eli sitä millä perusteella teemme ehdokasvalintamme. Suomessa presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella maltti oli valttia.
Onko toisella vaalikierroksella loanheiton aika? Toivottavasti ei.
Kirjoittaja on pirkkalalainen hallintotieteen professori, joka pohtii kolumneissaan kuntaa, hyvinvointialueita sekä politikkaa ja yhteiskunnan kehittämistä.
