SUOMALAISET ovat käyneet valitsemaan maalle seuraavaa presidenttiä.
Ei käy kiistäminen, että maailma on nytkähtänyt suoraan sanottuna huurupäiseen suuntaan niistä päivistä, kun Sauli Niinistö valittiin vuonna 2012 presidentiksi.
Tuon vuoden jälkeen maailmanjärjestystä on ravistellut Venäjän lisääntynyt aggressiivisuus, ensin Krimin valtaus ja lopulta Ukrainaan hyökkäys sekä maan monenlaiset hybridioperaatiot ja ilkeydet.
Yhdysvalloissa politiikkaan ilmaantui populisti ja bisnesmies Donald Trump. Maan nykyisen presidenttikisan alla maailman ykkösvaltion demokraattinen päätöksenteko tuntuu halvaantuneen ja kansan kahtiajakautuminen on vakavaa. New York Timesissa haastatellut kansalaiset pelkäsivät sisällissotaa ja vakavia mellakoita vaalien yhteydessä. Eräs haastateltavista kertoi pakenevansa levottomuuksia ulkomaille.
Kun miettii edessä olevia Yhdysvaltain ja Venäjän presidentinvaaleja, niin Suomessa ollaan järjestämässä suoranaiset eliittivaalit.
Epävakaa tilanne on tuonut kihinöitä muuallekin, kuten Kiinan käyttäytymiseen ja Lähi-itään. Unkari sekoittaa EU:n pakkaa.
JOS tässä tilanteessa jotain ominaisuutta haluaa Suomen tulevalta valtionpäämieheltä edellyttää, niin se on kylmäpäisyys.
Presidentti on armeijan ylipäällikkö ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Hötkyily ei siinä toimessa ole hyvästä.
Viime aikoina olemme todistaneet Euroopassa tilanteita, joissa esimerkiksi sotatapahtumia on kommentoitu kärkevästi ja jouduttu perumaan sanomisia faktojen täsmentyessä. Ei ole ns. ”nukuttu yön yli”, mitä eräs entinen presidenttiehdokas painotti ohjenuoraksi, kun isot asiat ovat puntarissa.
Kun miettii edessä olevia Yhdysvaltain ja Venäjän presidentinvaaleja, niin Suomessa ollaan järjestämässä suoranaiset eliittivaalit.
Kaikki ehdokkaat ovat esiintyneet vahvoina demokratian puolustajina. Myös äänestäjät ovat asioista perillä paremmin kuin väki maailman suurimmissa valtioissa.
