Kansanedustaja Li Andersson, 36, on ensimmäistä kertaa ehdokkaana presidentinvaalissa. Hän on Vasemmistoliiton ehdokas. Andersson on johtanut puoluetta vuodesta 2016 lähtien. Hän on toiminut kansanedustajana vuodesta 2015 lähtien. Koulutukseltaan Andersson on valtiotieteiden kandidaatti.
Tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Mitkä ovat tulevan presidenttikauden nyt näkyvissä olevat kolme keskeisintä haastetta tai mahdollisuutta Suomen ulkosuhteiden hoidossa?
– Suurimpia haasteitamme ovat ilmastokriisi ja luontokato, Venäjän muodostama turvallisuusuhka sekä laajemmin kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän kasvava epävakaus. Kysymys elinkelpoisesta maapallosta on kansainvälisen turvallisuuden ydintekijä esimerkiksi ruokajärjestelmän kestävyyden ja globaalien muuttoliikkeiden kannalta. Ilmastokysymykset tulee mielestäni nostaa vahvemmin kehitys-, kauppa- ja ulkopolitiikan asialistalla, ja Suomella on mahdollisuus profiloitua näissä kysymyksissä kansainvälisesti.
– Venäjän hyökkäyssota on muuttanut paitsi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista ympäristöä, kuin laajemminkin globaalia turvallisuustilannetta ja kansainvälisen järjestelmän toimintaa. Suomalaisen yhteiskunnan tulee varautua laajasti monenlaisiin skenaarioihin maamme turvallisuuden ja vakauden takaamiseksi. Puolustukseen ja huoltovarmuuteen liittyvien kysymysten lisäksi haluan korostaa myös kokonaisturvallisuuden tärkeyttä, sillä yhteiskunnan kriisinkestävyys rakentuu vankasti myös ihmisten turvallisuudentunteen ja tulevaisuudenuskon varaan. Suomen tulee jatkaa edelleen päättäväisellä rauhantyöhön, ydinaseriisuntaan ja ihmisoikeuksiin perustuvalla ulkopoliittisella linjalla.
– Aikamme monenlaiset kriisit liittyvät myös kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän tulevaisuuteen ja legitimiteettiin. Pienenä maana on Suomen etujen mukaista vaikuttaa esimerkiksi EU:n ja YK:n kontekstissa sekä sitoutua johdonmukaisesti kansainvälisiin sopimuksiin ja velvoitteisiin. Historia on näyttänyt, että mikäli kansainvälinen järjestelmä rakentuu suurvaltojen voimapolitiikalle, on Suomen kaltaisen maan asema usein turvaton. Samalla Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on lisännyt haasteita suurvaltojen sitoutumisessa kansainvälisiin sääntöihin perustuvaan järjestelmään. Sääntöperustainen järjestelmä on Suomen kaltaisille pienille maille elinehto. Suomella on edelleen mahdollisuus toimia kokoaan suurempana maana rauhanrakentamisessa ja konfliktien lievittämisessä.
Millaista kehitystä Venäjällä odotatte virkakautenne aikana?
– Minusta on selvää, että Venäjän muuttuminen edellyttää perusteellista yhteiskunnallista muutosta esimerkiksi niin talouden, kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kuin poliittisten järjestelmän ja sen johtajien osalta. Vaikka Putinin valtakausi päättyisi, on erittäin mahdollista, että hänen tilalleen tulee toinen samalla linjalla jatkava johtaja ilman näitä syvällisiä muutoksia. Niin Putinin toimintaa kuin Venäjän kehitystä on erittäin vaikeaa ennakoida nykyisessä monilla tavoilla epävakaassa tilanteessa. Tietysti toivon, että Venäjä vetäytyy Ukrainasta ja maa ottaisi tulevaisuudessa suuria askeleita kohti demokraattista yhteiskuntaa ja rauhanomaisuuteen perustuvaa ulkopolitiikkaa – samalla on varauduttava, että nykyinen poliittinen ja yhteiskunnallinen linja tulee jatkumaan mahdollisesti pitkäänkin.
Oikeusvaltion ydinperiaatteita haastetaan monissa maissa. Suomen nykyinen perustuslaki täyttää tulevan presidenttikauden lopussa 30 vuotta. Millaisia muutostarpeita perustuslakiimme näette perusoikeuksia tai korkeimpien valtioelinten välisiä suhteita ja työnjakoa ajatellen?
– Suomen Nato-jäsenyys synnyttää uudenlaisia kysymyksiä presidentin ja valtioneuvoston suhteesta sekä eduskunnan informoimisesta. Myös esimerkiksi tuomioistuinten harjoittamaa perustuslakivalvontaa on syytä vahvistaa.
– Kun perustuslakia seuraavan kerran tarkistetaan, tulisi perustuslakia ylipäänsä tarkastella siitä näkökulmasta, miten voimme lujittaa oikeusvaltion rakenteita esimerkiksi tuomioistuinten riippumattomuutta vahvistamalla, kuten esimerkiksi KHO:n presidentti ja valtiosääntöasiantuntijat ovat ehdottaneet.
– Kansalaisaloitteiden osalta vasemmistoliitto on esittänyt, että niiden ei tulisi eduskunnassa hallituksen esitysten tavoin raueta vaalikauden vaihtuessa.
Tasavallan presidentin valtaoikeuksiin kuuluu yhä ennenaikaisten eduskuntavaalien määrääminen ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta. Pääministeri Sipilä väläytteli tämä mahdollisuutta virkakautensa lopussa, mutta edellinen manööveri on presidentti Kekkosen toteuttama vuonna 1975. Kuvatkaa tilanne, jossa te tasavallan presidenttinä käyttäisitte oikeuttanne hajottaa eduskunta?
– Tilanteen olisi oltava perustuslain mukainen, eli eduskunnan hajottamisen ja uusien vaalien tulisi perustua pääministerin aloitteeseen ja kaikkien eduskuntaryhmien kuulemiseen. Mielestäni uudet vaalit on perusteltua määrätä, mikäli eduskunta ei kykene muodostamaan keskuudestaan eduskunnan luottamusta nauttivaa hallitusta.
Presidentti on keskeisesti arvojohtaja ja kansan mielissä jonkin sortin unilukkari suomalaisen yhteiskunnan kehityksen ylivalvojana. Nimetkää kussakin seuraavista yksi konkreettinen asia, jonka haluatte virkakaudellanne edistyvän?
Suomen nuorison tulevaisuuden uskon ja toivon turvaaminen?
– Nuorten tulevaisuudenuskoa rapauttaa se, ettei ilmastokriisiin vastata tarvittavalla vakavuudella. Ilmasto lämpenee ja sään ääri-ilmiöt sekä luonnonkatastrofit voimistuvat silmiemme edessä. Lupaukset ja juhlapuheet eivät riitä. Tarvitsemme konkreettisia päästövähennyksiä jo tänään. Tahdon nähdä saastuttavien teollisuudenalojen yritystukien lakkautettavan ja investointeja uusiutuviin energiamuotoihin.
Ikääntyvän väestömme hyvän elämän mahdollistaminen?
– Ikääntyneet ansaitsevat parempaa hoitoa. Viime hallituskaudella säädetty vanhuspalveluiden sitova henkilöstömitoitus on toteutettava viivyttelemättä. Samoin viime hallituskaudella aloitettuja lisäpanostuksia hoitajien kouluttamiseen on jatkettava. Tarvitsemme myös lisää ympärivuorokautisia hoivapaikkoja.
Oma teemanne?
– Presidentin on otettava vahva rooli rasismin vastustamisessa. Monet suomalaiset ja ulkomaalaistaustaiset Suomessa asuvat kohtaavat arjessaan räikeää syrjintää. Presidentin on puheillaan ja toimillaan osoitettava, että kaikki ovat arvostettuja yhteiskunnan jäseniä täysin riippumatta taustastaan.
Li Andersson on toiminut kansanedustajana vuodesta 2015 lähtien. Vasemmistoliittoa hän on johtanut vuodesta 2016 lähtien. (Kuva: Antti Yrjönen)
Arvojohtajuuteen liittyy myös yhteys kansakunnan kulttuuriin ja sen henkiseen ja hengelliseen perintöön. Minkä yhden näkökulman itseenne haluatte avata tässä valossa?
– On syytä muistaa, että Suomi on ollut aina moniuskontoinen ja monikulttuurinen. Kaikkia näitä erilaisia katsomuksia on syytä vaalia ja turvata Suomessa. Uskonnonvapaus merkitsee minulle yhtä keskeisimmistä periaatteista demokraattisessa sivistys- ja oikeusvaltiossa. Tahdon Suomen valtion jatkavan ja vahvistavan sitä periaatetta, että uskonnonvapauteen sisältyy oikeus uskoa ja harjoittaa uskoaan sekä oikeus olla kuulumatta uskontokuntiin ja osallistumatta uskonnollisiin toimituksiin.
Onko Suomeen syntyminen ja Suomessa asuminen yhä lottovoitto? Perustelkaa näkemyksenne?
– Lotossa voi voittaa erisuuruisia palkintoja. Hyvinvointivaltion perustaa ja palveluja on kuitenkin murennettu jo siinä määrin, että pääpalkinnon suuruus ei enää vedä vertoja aikaisempien vuosien tasolle. On selvää, että Suomi on edelleen hyvinvoiva ja turvallinen yhteiskunta hyvin moneen muuhun maahan verrattuna.
Ketkä kaksi kahdestatoista Suomen tasavallan presidentistä nostatte lähimmiksi esikuviksenne? Entä kenet tasavallan presidentin puolisoista? Perustelkaa lyhyesti?
– Itselläni ei ole merkittäviä poliittisia esikuvia sen enempää presidenteissä kuin muissakaan poliitikoissa. Kaikki tasavallan presidentit elinaikanani ovat olleet vastuussa merkittävistä ja tärkeistä päätöksistä. Edellisistä presidenteistä voin mainita Sauli Niinistön luotsanneen meitä hyvin myrskyisillä ulko- ja turvallisuuspolitiikan aallokoilla. Tarja Halonen oli ja on edelleen monille valtava esikuva ja hyvinvointivaltion väsymätön puolestapuhuja.
Jos juuri nyt pitäisitte uudenvuoden puheen kansakunnalle, mitä haluaisitte meille suomalaisille erityisesti sanoa?
– Sanoisin puheessani, että koventuneen yhteiskunnallisen ilmapiirin aikana meidän suomalaisten on kyettävä kohtaamaan toisemme ihmisinä ja tuettava toisiamme. Toivottaisin kaikille onnellista ja iloa täynnä olevaa uutta vuotta.
MATTI PULKKINEN
