ON ILMISELVÄÄ, että terveyspalveluiden kustannuksista on tingittävä, koska Suomi velkaantuu koko ajan ja väestön ikääntyessä meillä ei ole tulevaisuudessa varaa nykyisenlaisiin palveluihin.
Kuulostiko tutulta? Kyllä, tällaisella hokemallahan moni Suomen rahakirstuja pitelevä päättäjä tätä nykyä aloittaa perustelunsa, kun puhutaan hyvinvointialueiden menoista ja Suomen valtionvelasta.
Terveydenhuollon ja vanhusten hoivan kustannukset ovat tosiaan kasvussa. Osittain se johtuu väestön ikääntymisestä ja osin uusista edistyksellisistä hoitokeinoista ja lääkkeistä. Samaan aikaan maan talous sakkaa.
Tilanne on kieltämättä kimurantti. Jos ihmisen hengissä pitävä lääke maksaa vuodessa yhteiskunnalle miljoona euroa, onko meillä varaa siihen? Annetaanko ihmisen kuolla, vaikka kaapissa olisi parantava purnukka?
Tällöin puhutaan priorisoinnista, joka ei sinänsä ole mikään kirosana, vaan terveydenhuollon arkea. Otetaan ensin se röntgenkuva ja katsotaan myöhemmin, onko magneettikuvaus tarpeen. Tai vastaavaa.
Miljoonien lääkekorvaukset ovat harvinainen ääriesimerkki.
MENEILLÄÄN on poliittinen debatti valtion kulukurista ja hyvinvointialueiden menoista osin jakolinjalla hallitus vastaan oppositio. Lehdessä hallitusrintaman poliitikko toivoo hyvinvointialueilta ”isoja harppauksia”.
Ainakin askelia sujuvampiin ja sitä kautta edullisempiin palveluihin on alueilla mahdollisuus ottaa.
Jos palveluja keskitetään Tampereen seudulla, ne eivät karkaa kauas. Kaupunkiseudulla 20 minuutin automatka on liki maksimi ja joukkoliikenne pelaa.
On isosti arvokysymys, paljonko suomalaiset haluavat verovarojaan käytettävän terveyspalveluihin.
Pirkkalainen uutisoi viime viikolla, että Pirkkalan terveysasemalla ensimmäinen vuosi hyvinvointialueen huomassa sujui asiakkaan näkökulmasta ihan ok, vaikka vähän karsittiin. Joten ei hyvinvointialue mikään mörkö ole. Niistä kuuluisista ”leveämmistä hartioista” voi oikeasti saada jotain hyvää irti.
MUTTA eihän se oikeasti ole mitenkään ilmiselvää, että Suomessa on isot terveysmenot ja palveluista pitää juuri sen takia säästää.
Lääkärilehden pääkirjoituksessa todettiin tammikuussa 2022, että Suomessa käytetään terveydenhuoltoon huomattavan vähän rahaa.
Terveydenhuollon menot ovat kirjoituksen mukaan muita Pohjoismaita ja eurooppalaisia verrokkimaita alhaisemmalla tasolla. Suomi käytti vuonna 2019 terveydenhuoltoon vain 9,2 prosenttia BKT:sta, kun taso oli muissa Pohjoismaissa noin 10 prosenttia.
Vähemmän rahaa suhteessa bruttokansantuotteeseen käyttävät lähinnä vanhaan Itä-Eurooppaan luetut maat.
Entinen HUS:n johtaja, kansanedustaja Aki Lindén toppuutteli hiljan A-studiossa hyvinvointialueille asetettuja leikkausvaatimuksia todeten, että hyvinvointialueiden vasta aloitettua on vaikea verrata, paljonko Suomi käytti terveyskuluihin kunta-aikana verrattuna nykyiseen.
ON ISOSTI arvokysymys, paljonko suomalaiset haluavat verovarojaan käytettävän terveyspalveluihin.
Monilla terveyspalveluistamme päättävällä ihmisellä on yksityinen terveysvakuutus. Taannoin eräs heistä kehui, kuinka hyvää ja nopeaa syöpähoitoa sai yksityisestä syöpäsairaalasta ulkomailta. Tavallinen kansalainen siinä kohtaa kysyy, että onko yksityisen vakuutuksen turvin helpompi kannattaa julkisten terveyspalveluiden karsimista? Ja miten tärkeä hoito omalla kohdalla järjestyisi?
Ilmiselvyysperustelujen sijaan kansalainen kaipaa arvokeskustelua. Haluammeko maksaa vähän enemmän veroja, jotta palvelut pysyvät? Tai karsia ehkä jostain muusta?
Kirjoittaja on Pirkkalaisen päätoimittaja.
