Sitä valmistaessani totesin, että minun olisi tarkistettava tiettyjä näkemyksiäni. Niinpä lähdin Suupalle Salmisen kodinkoneliikkeeseen hankkimaan mikroaaltouunia.
Puolelta päivin meillä oli mikro. Se oli yksinkertaisinta mallia. Siinä valittiin täystehon ja sulatuslämmön välillä ja mekaanisesta vivusta määritettiin aika. Sormen ei tarvinnut digitaalisesti tökkiä.
Jounin ja Pekan kanssa puhuttiin niin kuin kavereiden kanssa jutellaan. Lisäksi oli kolmas, sinänsä asiallinen mies, joka jäi vähän vieraammaksi. Alkuaikoina liikkeessä oli myös Vanha Salminen. Alakerrassa oli pyöräkorjaamo, jonka maksut hoidettiin yläkerrassa, mutta käsittääkseni se oli eri firmaa. Hinnoista ei tarvinnut neuvotella, koska se oli aina sopiva.
Toisaalta juuri tietokoneisiin liittyy kuvaava tapaus. Siskoni soitti perjantaina, että tarvitsisi nopeasti tulostimen. Iltapäivä oli pitkällä, ja niin päätin mennä Salmiselle.
Katselin ainoaa esillä ollutta tulostinta. Jouni kysyi, liitettäisiinkö printteri pöytäkoneeseen vai kannettavaan. Vastasin että kannettavaan, ja Jouni vastasi, että siinä tapauksessa hän kieltäytyi myymästä. Kannettavien kanssa oli ollut ongelmia. Lähdin siitä kaupunkiin, mutta luottoni oli vain vahvistunut, jos siinä mitään vahvistumisen tilaa enää oli.
Eikä pidä kuvitella, että tämä kuvaukseni olisi vain menneiden aikojen ihannointia. Edelleen täällä kotikylällä on luotettavia, paikallisia firmoja, joissa voi asioida niin kuin kavereiden kanssa. Jätän kuitenkin nimeämättä niitä, koska en harrasta teksteissäni niin sanottua kaupallista yhteistyötä.
