MITÄ ajatuksia perheen jälkikasvulla herää isänpäivän lähestyessä? Ehkäpä rajaton kiitollisuus ja suuri ihailu isän kasvatus-, remontti-, urheilu- ja taloustaitoja kohtaan?
No, Googlen suositut haut kertovat arkisempaa tarinaa: Milloin isänpäivää vietetään? Onko se Isäinpäivä vai isänpäivä? Mitä antaa lahjaksi isälle?
Sitähän se on. Joku lahja olisi sunnuntaiksi keksittävä. Niiden, joilla isä on. Sukat, lippu peliin, kahvit ja pullaa – kaikki käy!
VAKAVAMMIN ottaen tilanne on se, että isänpäivää vietetään Suomessa jatkossa yhä harvemmissa kodeissa.
Syntyvyyden lasku on jatkunut edelleen, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) aivan tuoreessa tiedotteessaan.
Viime vuonna Suomessa syntyi 45 186 lasta, mikä on yhdeksän prosenttia vähemmän kuin vuonna edellisvuonna.
Syntyvyyden lasku oli yhtäjaksoista koko 2010-luvun. Sitten näytti hetken paremmalta, mutta se taisi olla koronakotoilun tuottama väliaikainen sivuvaikutus.
Tämän vuoden tammi–syyskuussa syntyi taas 4,5 prosenttia vähemmän lapsia kuin edellisvuonna, joten trendi jatkuu.
SYNTYVYYDEN laskun syitä ja tilanteen parantamista on pohdittu komiteoissa, mutta viisastenkiveä ei ole kuulunut.
Tilanne liittyy varmasti isossa kuvassa hyvinvoivan länsimaailman suureen kulttuurimuutokseen. Somessa korostuu nuorten halu omaan vapauteen tehdä ”kivoja juttuja”, eikä lapsi välttämättä sovi siihen kuvaan. Seikkailut sinkkuna kiehtovat ehkä enemmän.
Entä onko vahvaa kasvua, voittoja ja sitoutumista vaativa markkinavetoinen työelämä jo liian vaativa? Lapsiperheen arki siihen päälle voi tuntua liian stressaavalta. Ennen vanhaan mentiin töihin sillä mielellä, että samassa työpaikassa oltiin eläkkeelle asti. Tylsää? Ehkä, mutta pysyvyydelle saattoi rakentaa. Siinä on peiliin katsomista niin yrityksillä kuin meillä jokaisella oman elämän suunnittelussa.
ISÄNPÄIVÄ on kiva päivä. Suomikaan ei pärjää, jos sitä vietetään jatkossa yhä harvemmin.
