VANTAALLA 12-vuotiaan koululaisen kuolemaan johtaneen ampumistapauksen jälkeen Suomessa on puitu perusteellisesti sitä, kuinka vastaavia tapauksia voitaisiin ehkäistä ja mietitty syitä ampujan, 12-vuotiaan lapsen, käyttäytymiseen.
Kouluilla ja varhaiskasvatuksessa on nykyisin monia ansiokkaita keinoja, joilla ohjataan lapsia ottamaan huomioon kaverit. Tässä ollaan valovuosia edellä vanhaa aikaa.
Huolimatta asiantuntijoiden ja median ankarasta pohdinnasta tuntuu, että yhteiskunta on nuorten pahoinvoinnin ja ongelmakäyttäytymisen edessä osittain voimaton.
Tekoihin on usein monia syitä, mutta tikun nokkaan voi nostaa sosiaalisen median algoritmeineen. Paljon on tapahtunut nettikäyttäytymisessä ja nopeasti.
Vuorovaikutustaidot ja sosiaalisuuden kehittäminen eivät ole tulleet koulujen opetuksen sisällöiksi sattumalta vaan siksi, että niiden on todettu heikentyneen nuorison keskuudessa. Siinä missä kerrostalon lapset kokoontuivat ennen illalla isona ryhmänä leikkimään pihalle, moni selailee nyt kännykkää ja käpertyy itseensä.
Sosiaalisen median yhtiöille tärkeintä ovat käyttäjämäärät ja niiden myötä tuleva taloudellinen menestys. Hyvä, että jättiyhtiöille aiotaan laittaa pidäkkeitä tekemisiin lainsäädännön kautta niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa.
Tuki niille kansalaisille, jotka ovat riskissä syrjäytyä on tärkeää. Noiden palveluiden ei toivoisi joutuvan leikkuriin, vaikka rahasta olisi miten pulaa. Paras ennaltaehkäisijä on hyvä koulutus. Mitä pidemmälle koulutettu henkilö on, sitä parempi elämä häntä keskimääräisesti odottaa.
Yhteiskunnan viisastenkiveä odotellessa, semminkin kun sitä ei välttämättä edes keksitä, jokainen voi aloittaa muutoksen omasta käyttäytymisestä. Suhtaudutaan nuoriin ja muihin kanssaihmisiin kunnioittaen eikä notkuta itse omien lasten seurassa kännykän ruudulla.
