IHMISELLE on asennettu mielikuvitus käyttöä varten. Oma mielikuvikseni ei toimi niin hyvin, että käsittäisin miten tuo asennus on toteutettu. Joka tapauksessa se aktivoitui perjantai-iltana elokuun lopussa.
Kymmenen uutisten jälkeen tassuttelin kadun puolen parvekkeellemme. Silloin se tapahtui! Mielikuvitukseni sysäytyi toimintaan.
Kesäillan näkymä oli kuin lämmin tuulahdus matkojemme parvekkeilta. Valot tuikkivat kuin rauhallisella hotellialueella, talon edessä olevat viiden kerroksen korkuiset pylväshaavat olivat äkkiä merituulessa huojuvia palmuja. Rannan suunnasta käveli iloisesti soristellen joukko ihmisiä. Kuin täydennyksenä kuvaan tuli pari moottoripyörää. Niiden pärinä sopi täydellisesti tähän etelämaalaiseen kuvaan. Aina ei kuulu, vaan kuuluu vähän liikaakin.
Koska Härmälänrannan asunnossamme sattuu olemaan toinenkin parveke, oli pakko huokaista ja töpöstellä sinnekin. Jos vaikka mielikuvat saisi pyyhkäistyä pois.
Ei onnistunut. Näkymä oli kyllä erilainen, mutta taas mielikuvitus puuttui peliin. Pyhäjärvi oli aivan tyyni, mutta muuntautui kierolla tavalla meren rauhallisiksi aalloksi. Taloja toki oli myös vastassa, mutta nekin valaistuine ikkunoineen loivat turvallisen olon. Kyllä on mielikuvitus tarpeellinen lisävaruste ihmisellä!
Kerrostaloalueella eläminen tuo elämään jotain, mihin puiden keskellä ei yllä.
SEURAAVANA päivänä oli Härmälänrannassa asukasyhdistyksen järjestämä Venetsialaisia mukaillen Elopiknik-tapahtuma. Rannassa oli kutistuneen kamelin tapaisia, mutta erinomaisen sympaattisia alpakoita. Muut esiintyjät kävelivät kahdella jalalla, paitsi Riesa-Pelle, joka keikkui monessa asennossa. Tunnelma oli kylämäinen, iloinen ja harmoninen. Isosta ihmisjoukosta oli puolet lapsia, joilla muuten sitä mielikuvitusta tunnetusti riittää.
Kerrostaloalueella eläminen tuo elämään jotain, mihin puiden keskellä ei yllä. Eikä pidäkään, sillä luontoelementit muodistavat oman maailmansa. Rajansa niilläkin. Jättisateet kääntävät herkästi nokan kohti korkeampia asumuksia.
ENTISEEN aikaan (jolla tarkoitan aikaa, jolloin mökeillä ei ollut edes lankapuhelinta) kesähuvilalle muutettiin ehdottomasti kesäkuun ensimmäisenä päivänä ja paluu tapahtui elokuun viimeisenä sunnuntaina. Siitähän nuo venetsialaiset on kehitetty. Huonekalut peiteltiin kerrostaloasunnossa, ettei aurinko virtytä kalliita tyylimööpeleitä.
Nykyisin on toisin. Mökeillä asutaan ympäri vuoden, ihan kukin oman fiiliksensä mukaan. Tietenkin tähän vaikuttaa esimerkiksi mökin lämpöeristeiden paksuus ja varustelu. Ja onko astianpesukonetta!
Juuri sillä hetkellä, kun katti pitäisi siirtää kuljetusvälineeseensä, hän katoaa kämpän kätköihin.
MEILLÄ mökki on viime vuosisadan puolivälistä ja niinpä siis sukkuloimme sujuvasti sen ja Härmälänrannan välillä. Katto mökissä kyllä pitää, mutta oma kupoli ei aina kestä sadekelejä. Yhtä asiaa en ole vielä 45 kesän jälkeen ratkaissut: miksi auton perä on täynnä tavaraa mennen tullen?
Kissamme Lyyli on sopeutunut majapaikan vaihteluun hienosti. Riemullista tuntuu olevan paluu kumpaankin kortteeriin. Lähtö onkin sitten monimutkaisempaa. Kissallahan on tunnetusti yliluonnolliset aistit, Lyylillä kai itämaisena aristokraattina vielä korostuneesti. Juuri sillä hetkellä, kun katti pitäisi siirtää kuljetusvälineeseensä, hän katoaa kämpän kätköihin.
Onneksi Lyylillä on pitkä ja tuuhea häntä!
Kirjoittaja on Härmälänrannan talvi- ja Pirkkalan Uittamon kesäasukas.
