Omalääkärimallissa asiakas tapaa aina saman yleislääkärin asioidessaan terveysasemalla. Tavoite voi olla esimerkiksi yksi lääkäri 1300 asukasta kohden. Mallia voidaan toki toteuttaa monella muillakin tavoin kuin kuntaperustaisesti, mutta lopputulos on sama: jokaisella on oma, nimetty lääkärinsä.
Kannatan omalääkärimallia lämpimästi. Vihdoinkin huomio on hyvien palveluiden tarjoamisessa kansalaisille. Oman lääkärin myötä palvelut eivät ole enää kasvottomia. Tuttu lääkäri tuntee potilaansa ongelmia kokonaisvaltaisesti ja tämä parantaa laatua ja tuo säästöä, kun palvelut kohdentuvat paremmin asiakkaiden tarpeisiin.
Omalääkärit voisivat olla virkasuhteessa hyvinvointialueeseen tai itsenäisiä ammatinharjoittajia
Silti on kysyttävä, miksi Suomessa on tarvittu hallituksen tuuppaamaa uudistusta ennen kuin hyvinvointialueilla on kiinnostuttu palveluiden parantamisesta.
Sote-uudistuksen toteutuksessa mentiin takaperin puuhun. Olisi ollut järkevämpää, jos ensiksi olisi laitettu palvelutaso kuntoon. Sen jälkeen olisi mietitty tarvittavaa hallintoa ja poliittista johtamista. Itsekin huusin tällaisen ajattelun perään jo uudistuksen alkuvaiheissa, mutta politiikkoja ja johtoa ei kiinnostanut. Oman aseman turvaavan valtarakenteen tekeminen oli tärkeämpää.
EDELLEEN on paljon ratkaistavaa ennen kuin Pirkkalassa asuvilla on oma lääkäri.
Jotta malli toimisi, hyvinvointialueilla joudutaan luultavasti purkamaan sisäistä byrokratiaa ja antamaan itsenäisyyttä palveluista vastaaville ammattilaisille. Samoin joudutaan miettimään palveluiden toimivuutta kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi lääkäreiden poissaolot eivät saa johtaa tilanteeseen, etteivät kansalaiset saa palveluita. Entäpä jos Pirkkalan omalääkärit olisivat ne nuivimmat ammattilaiset? Olisiko silloin mahdollista asukkailla vaihtaa omalääkäriä?
Hyvinvointialueilla on lisäksi arvioitava kehitettyjen digipalveluiden toimintaa suhteessa omalääkärimalliin. Monilla alueilla on karsittu palveluverkkoa. Tarkoittaako tällöin omalääkäri etälääkäriä?
Mallin tulee myös olla mielekäs sen toteutuksen avainammattilaisille eli yleislääkäreille. Työkuorman tulee pysyä kohtuullisena. Omalääkärit voisivat olla virkasuhteessa hyvinvointialueeseen tai itsenäisiä ammatinharjoittajia. Jos mallin toteutus onnistuu tekemällä sopimuksia yksittäisten lääkäreiden, se vähentäisi tarvetta ostaa palveluita hyvinvointialueita rahastavilta terveysjäteiltä.
Tärkeä kysymys on myös se, miten Suomessa lääkärit riittävät. Tähän liittyy kysymys, voisiko omalääkärimalli toteutukseltaan olla hyvinvointialuetta laajempi. Yksi vaihtoehto olisi, että työterveys kytkettäisiin mukaan. Resurssien käytön kannalta olisi järkevää, että osalla asukkaista olisi työterveydessä omalääkäri ja osalla hyvinvointialueilla.
Omalääkärimalli on tie kohti Sote 2.0-uudistusta. Sen kaltaista ajattelua on toteutettavissa muissakin palveluissa. Kun palvelut on turvattu paikallisesti, turhaa byrokratiaa sekä hallintorakenteita – mukaan lukien hyvinvointialueita – voidaan karsia.Koululuokan verran lääkäreitä pirkkalalaisille on hyvä asia.
