TIELIIKENNE on suurin ympäristömelun lähde asuinalueilla. Vaikka erilaisilla meluesteillä voidaan harvoin kokonaan poistaa äänistä koituvaa haittaa, niillä voidaan vähentää häiritsevää meteliä.
Tonttien rajoilla näkeekin maavalleja, aitoja ja istutuksia vaimentamassa ympäristön ääniä. Aita on yleinen melun torppaamisen rakenne, mutta se, miten huonosti se torjuukaan liikenteen pauhua, etenkin matalia ääniä, tulee monille omakotitontin lauta-aidan rakentajalle yllätyksenä, Pirkkalan kunnan ympäristöpäällikkö Vesa Vanninen sanoo.
”Tämä johtuu siitä, että matalat taajuudet taittuvat helpommin esteen toiselle puolelle kuin korkeat taajuudet ja näin vaimenevat korkeita taajuuksia vähemmän.”
Aidan meluntorjuntaominaisuuksia voi kuitenkin parantaa. Perussääntönä meluaidan sijoittamiselle on, että näköyhteys suojattavalta paikalta melun aiheuttajaan katkeaa. Toinen peukalosääntö kuuluu, että mitä korkeampi ja pidempi meluaita on, sitä paremmin se tehtävänsä täyttää.
Riittävä korkeus ja leveys ovat tavoiteltavan melun hiljennyksen saavuttamiseksi yleensä tärkeämpiä tekijöitä kuin rakenteen ääneneristävyys.
”Meluaidoissa kannattaa kuitenkin käyttää ääntä absorboivia eli imeviä materiaaleja, koska imevä rakenne estää heijastusvaikutuksia.”
Hyvin ääntä absorboivat materiaalit ovat huokoisia. Esimerkiksi puu imee ääntä itseensä huomattavan paljon paremmin kuin pelti, josta ääni lähinnä heijastuu pois. Meluesteen absorboivia ominaisuuksia voi lisätä tekemällä esteestä onttorakenteisen, Vanninen vinkkaa.
”Voi tehdä esteeseen melun tulosuuntaan reikiä, joista ääni pääsee esteen sisällä olevaan äänieristemateriaaliin, joka voi olla esimerkiksi lasi- tai vuorivillaa.”
MELUAITA vaimentaa ääntä tehokkaimmin heti esteen takana. Siksi aita kannattaa usein rakentaa lähelle suojattavaa kohdetta, esimerkiksi ihan terassin reunalle.
”Paikallisesta rakennusvalvonnasta kannattaa selvittää, minkälainen aita kyseiselle paikalle on mahdollista rakentaa ja tarvitseeko aidan rakentaminen toimenpidelupaa. Esimerkiksi asemakaavassa voi olla määräyksiä tontille rakennettavasta aidasta.”
Rakennusmassa on tehokkaampi äänien torjuntatapa kuin melueste. Vannisen mukaan nykysuuntaus uusien alueiden suunnittelussa onkin entistä enemmän se, että ainakin asuinrakennusten piha-alue pyritään suojaamaan ääniltä rakennusten avulla.
”Esimerkiksi autokatokset voivat suojata hyvin pihaa liikennemelulta.”
PUISTA tai pensaista istutettava aita on huonompi ratkaisu meluntorjuntaan kuin esimerkiksi tiiviisti laudoista tehty aita. Kasvillisuudella on kuitenkin jonkin verran ääntä heikentäviä ominaisuuksia. Lisäksi istutukset itsessään voivat tuulisella säällä tuottaa ääniä, jolla voi olla häiritsevää ääntä peittävä vaikutus.
Kasvillisuus voi myös eri tavoin vaikuttaa äänen kokemiseen. Kasvillisuudella voidaan esimerkiksi peittää melun aiheuttaja näkymästä, jolloin hälyääntä ei ehkä koeta niin häiritsevänä.
”Kasvillisuudella on toki muitakin hyödyllisiä ominaisuuksia. Se luo monimuotoisuutta, tuo pihaan viihtyisyyttä ja vähentää pölyn kulkeutumista.”
Puiden ja pensaiden istuttamiseen ei pääsääntöisesti tarvitse lupaa. Tulee kuitenkin huomioida, että oksisto ja juuristo pysyy täysikasvuisenakin omalla tontilla, Vanninen tähdentää.
”Lisäksi joissakin asemakaavoissa voi olla puita ja pensaita koskevia määräyksiä, joita pitää tietenkin noudattaa. Kiinteä aita voi vaatia toimenpideluvan ja maavallin tekeminen maisematyöluvan.”
