– Minulla on se käsitys, että terveydenhuollon kokonaisuus on Pirhassa kohtuullisen hyvässä kunnossa. Suurimmat haasteet tosin löytyvät perusterveydenhuollosta ja sosiaalipuolelta eli asioista, jotka ovat turvallisuudentunteen kannalta tärkeitä.
Koko työuransa erikoissairaanhoidon johdossa tehnyt Ihalainen oli itse 15 vuotta mukana valmistelemassa sote-uudistusta. Alusta asti oli selvää, että palvelurakenteeseen tulee merkittäviä uudelleenjärjestelyjä.
Ihalaisen mielestä palveluiden uudistamista pitää viedä eteenpäin niin, että ihmiset eivät koe lääkäri-, mielenterveys tai sosiaalipalveluihin pääsemistä kohtuuttoman hankalaksi.
– Muutokset puhuttavat kansalaisia, ja niiden pitääkin puhuttaa. Kun on kyse peruspalveluista, palautetta ja asukkaiden mielipidettä kannattaa kuunnella tarkasti, Ihalainen sanoo.
– Hyvinvointialueen perustehtävä on turvata keskeisiä asioita ihmisen elämässä. Ajattelen, että esimerkiksi vanhusten päivätoiminnan järjestäminen kuuluu Pirhalle, vaikka se ei olekaan lakisääteistä. Toki se pitää jollain rahoittaa. Nähtäväksi jää, miten valtion rahoitus ylipäätään riittää, kun väestö ikääntyy.
– Kuluneella valtuustokaudella on keskitytty rakenteiden yhtenäistämiseen ja vanhan palvelurakenteen järkeistämiseen. Aito kehittämistyö ja uusien asioiden eteenpäin vieminen on jäänyt vähemmälle, Ihalainen arvioi.
Sairaanhoitopiirille kuuluneen erikoissairaanhoidon osalta palvelurakenneuudistus alkoi jo 2000-luvun alussa. Silloin perustettiin esimerkiksi Coxa, Sydänsairaala ja Fimlab.
– Ne ovat edelleen asiakkuuden ja hoidon näkökulmasta hyvin toimivia yksiköitä ja samalla kustannustehokkaita. Veroeuroille saadaan hyvää katetta, Sydänsairaalan hallitukseen kuuluva Rauno Ihalainen sanoo.
Ihalaisen puheet ovat perusteltuja, sillä kaikkien mainittujen yksiköiden toiminta on voitollista. Niiden tuloksella siis pystytään tukemaan Pirhan muita palveluita.
Vanhusten osalta Ihalainen korostaa lähipalveluiden tarvetta. Etä- ja digipalvelut ovat tärkeä osa monipuolista palvelurepertuaaria, mutta ne eivät saa olla ainoa tapa päästä hoitoon.
– Lähipalveluita tarvitaan erityisesti siinä vaiheessa, kun ikäännytään ja on aika muuttaa hoivayksikköön. Näitä yksiköitä pitää olla myös pienemmissä kunnissa, jotta vanhus saa pysyä omassa elämänpiirissään. Se helpottaa omaisten ja läheisten läsnäoloa ja on tärkeää turvallisen vanhuuden kannalta.
Lasten ja nuorten palveluissa Ihalainen lisäisi ennaltaehkäisevää toimintaa. Jos vanhusten palvelussa tarpeet ovat olemassa tässä ja nyt, lasten ja nuorten kohdalla palvelutarve voi näkyä myös vasta vuosien päästä.
– Lapsilla ja nuorilla oikeanlainen ennaltaehkäisevä työ tuottaa parhaimmillaan tuloksen, joka parantaa elämänlaatua ja säästää kustannuksia vielä vuosikymmenienkin päästä.
Ihalainen muistuttaa, että ennaltaehkäisevien toimien pitää perustua tutkimukseen. Tiivis yhteistyö yliopiston kanssa on muutenkin tärkeää, koska esimerkiksi lääke- ja hoitotieteen alueet kehittyvät vauhdilla.
– Päättäjillä pitää olla rohkeutta ja nöyryyttä tehdä uudelleenarviointia siinä kohdassa, kun kaikki ei menekään ihan toivotulla tavalla. Koko ajan pitää olla tarkkana ja seurata, millaisia vaikutuksia tehtyillä uudistuksilla on.
Valtakunnan tasolla Rauno Ihalaisella on päättäjille toive, että sote- politiikkaa alettaisiin katsoa yli vaalien. Se hillitsisi nykyistä sote-työn tempoilua sen mukaan, millainen hallitus kulloinkin on vallassa.
Tämä onnistuisi, kun sote-asioita käsiteltäisiin parlamentaarisesti.
– Sote-työ on samalla tavalla kansalaisten perusturvallisuutta kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Parlamentaarisessa ohjauksessa kokonaiskehitys olisi nykyistä pitkäjänteisempää.
Ikäihmisille omalääkäreitä
Omalääkärijärjestelmästä on saatu hyviä tuloksia useissa eri hyvinvointialueiden kokeiluissa. Esimerkiksi Itä-Savossa päivystyspalveluiden käyttö väheni selvästi omalääkärijärjestelmän käyttöönoton jälkeen. Rauno Ihalainen sanoo, että Pirkanmaalla olisi syytä ottaa asiassa aloitteellisempi ote.
– Omalääkäreistä toivotaan valtakunnallista ratkaisua etenkin ikäihmisten ongelmiin. Heille hoidon jatkuvuus on erityisen tärkeää. Ei omalääkärijärjestelmäkään ole mikään taikaluoti, mutta se olisi kuitenkin asiakaslähtöinen ja hoidon jatkuvuutta tukeva tapa järjestää peruspalveluita.
Omalääkärijärjestelmän käyttöönotto on iso uudistus, joka vaatii myös resursseja.
– Näen, että siihen olisi terveys- ja kansantaloudellisesti järkevä investoida ja viedä valtakunnallisena kokonaisuutena eteenpäin.
Ihalainen muistuttaa, että omalääkäritiimiin pitää kuulua myös hoitotyön ja sosiaalityön ammattilainen. Monen terveydellisen ongelman hoitamisessa tarvitaan myös sosiaalityön osaamista.
