VAALIEN alla aina palaa mieleeni vaimoni pappa. Vanhuusvuosinaan hän sairastui vakavasti ja oli loppuaikansa kotonaan saattohoidossa. Vaalisunnuntaina naapurinmieheltä lainattiin pakettiauto ja hyvin hauras pappa kuljettiin tippapullonsa kanssa vaalipaikalle.
Pappa halusi ehdottomasti vielä äänestää, kuten oli aina tehnyt. Seuraavana päivänä pappa jo nukkui pois.
Vaimoni papalta kului viisi nuoruuden vuotta sodassa. Hänelle demokratia ei ollut itsestäänselvyys vaan osa sitä itsenäisyyttä, joka oli vaatinut uhrauksia. Hänen esimerkkinsä takia en ole koskaan tohtinut olla äänestämättä.
DEMOKRATIAAN kuuluu, että voimme tehdä valintamme ehdokkaiden ja puolueiden välillä omista lähtökohdistamme.
Kriteerit äänestämiselle ovat henkilökohtaisia ja voivat perustua niin aatteisiin, arvoihin, asiantuntemukseen kuin yhteiskunnallisen muutoksen kannattamiseenkin. Puolueissa seurataan herkällä korvalla, ja usein liki pelottavalla ammattitaidolla sitä, mikä kulloinkin vetoaa kansalaisiin.
Vaalilupausten perusteella Suomi on jälleen kerran politiikkohyvisten maa.
Huhtikuussa vaaliuurnilla käynti on poikkeuksellista, koska ensimmäistä kertaa äänestetään alue- ja kuntavaaleissa samanaikaisesti.
Se, mitä tämä tarkoittaa vaalilupauksille, on vielä epäselkeää. Alustavasti kuitenkin näyttää siltä, että puolueet koettavat löytää molempia vaaleja yhdistäviä teemoja ja varsinkin laveaa arvopohjaa. Puolueet lupaavat muun muassa reiluutta, vastuullisuutta, turvallisuutta, arjen sujuvuutta ja välittämistä. Vaalilupausten perusteella Suomi on jälleen kerran politiikkohyvisten maa.
Yksi mielenkiintoinen kysymys on, missä määrin poliitikot tällä kertaa lupaavat olevansa ratkaisujen ja pelastuksen tuojia julkisten palveluiden ongelmiin. Ennen edellisiä aluevaaleja usean ehdokkaan lupaama tulevaisuuskuva hyvinvointialueiden palveluista oli hyvin erilainen kuin mihin on nyt päädytty.
Vain harva poliitikko on kuitenkaan julkisesti todennut epäonnistuneensa pahasti, vaikka ikääntyvien palvelut tai mielenterveyspalvelut ovat menneet jopa huonompaan suuntaan.
SUURI kysymys on myös se, miten kyetään pitämään selkeällä tavalla omissa lokeroissaan aluevaalien ja kuntavaalien asiat. Lisäksi jo nyt on nähtävissä puolueiden antavan koreita vaalilupauksia asioista, joista tosiasiassa päätetään valtakunnan tasolla. Erityisesti aluevaaleissa odotan avauksia niistä teemoista, joihin poliitikot todella pystyvät vaikuttamaan.
PIRKKALASSA odotan raikasta ja ajatuksia herättävää sekä avointa keskustelua kunnan tulevaisuudesta.
Nyt tehdään muun muassa palveluiden turvaamisen, kaavoituksen ja ratikkamahdollisuuksien hyödyntämisen osalta ratkaisuja, joilla luotsataan Pirkkalaa pitkälle tulevaisuuteen.
Vaimoni papan esimerkin velvoittamana ja asioiden kiinnostavuuden takia minut nähdään varmuudella vaaliuurnilla.
