Mitaleiden selkäpuolelle on teipattu muistiin päivämäärät ja paikat, joissa ne on voitettu. Suomesta on kaksi kultaa ja yksi hopea, Iranista yksi kulta.
Mitalit roikkuvat 17-vuotiaan Javad Khanin huoneen seinällä Pirkkalan Soljassa, seuranaan taekwondo-otteluita esittäviä kuvia. Pöytää peittää Afganistanin lippu.
”Sanon ihan suoraan, että taekwondo on minun rakkauteni. Aamuisin menen kouluun ja illat olen harjoituksissa, muuta vapaa-aikaa minulle ei jää”, Khani toteaa.
Khani on Iranissa syntynyt afganistanilainen, joka muutti perheineen Suomeen ja Pirkkalaan reilu vuosi sitten. Isän ja äidin lisäksi perheeseen kuuluu myös Javadin pikkusisko.
Perheen äidinkieli on persia, ja haastattelu tehdään puhelimen päässä olevan tulkin välityksellä. Paikalla on myös kunnan kotouttavan maahanmuuttotyön työntekijä Doaa Al-Shmes.
Isällä Mohammad Amin Khanilla oli aluksi pojalleen muita suunnitelmia.
”Laitoin hänet ensiksi jalkapallon pariin, koska olen itse pelannut sitä, mutta hän ei pitänyt siitä. Sitten laitoin hänet voimisteluun ja karateen, mutta niitäkään hän ei jatkanut. Sen sijaan taekwondosta hän tykkäsi todella paljon”, Mohammad Amin Khani kertoo.
Perheellä ei ollut kuitenkaan varaa maksaa Javadin harrastusta. Niinpä poika ryhtyi koulunkäynnin ohella katukauppiaaksi.
”Varmasti vaikeaa uskoa, että hän alkoi 7-vuotiaana myymään ilmapalloja, sukkia, paitoja ja muuta. Sillä tavalla hän yritti myös auttaa perhettään”, Mohammad Amin Khani sanoo.
Vanhempana Javad teki muitakin töitä, kuten työskenteli aavikolla maatiloilla.
”Sanoin, että se on hänelle liian raskasta työtä, mutta hän kysyi, mistä muualtakaan hän saisi rahaa”, isä kertoo.
Perhe on ehtinyt muutenkin kokea vaikeita aikoja. Mohammad Amin Khani joutui kolariin Javadin ollessa pieni ja on siitä lähtien käyttänyt pyörätuolia. Javadin harjoittelumahdollisuuksiin tuli myöhemmin myös muutaman vuoden tauko maan hankalan tilanteen vuoksi.
Taekwondossa Khania kiehtoo lajin kilpailullisuus.
”Erä kestää kaksi minuuttia, ja kahden minuutin aikana saavutat sen, mitä varten olet tehnyt työtä.”
Viimeksi työ palkittiin marraskuussa, kun Khani voitti alle 59-kiloisten poikien sarjan Korean Ambassador’s Cupissa Helsingissä.
”Olen sitä mieltä, että joka yrittää eniten, saa parhaimman ja makeimman tuloksen”, Khani sanoo.
Sama asenne pätee uuden kielen oppimiseen. Pirkkalaan saavuttuaan Khani kävi Nokialla valmistavassa opetuksessa, jossa opiskellaan suomea ennen varsinaista perusopetusta. Vaikka suomen kielen sanotaan usein olevan vaikeaa oppia, Khanin mielestä tuloksia kyllä syntyy, kun yrittää.
”Olen 100-prosenttisesti ylpeä Javadista. Kun isä joutui kolariin, Javad oli 4-vuotias. Javad on nähnyt vaikeaa elämää, mutta olen iloinen, että hän on päässyt eteenpäin”, sanoo äiti Mama Khal Arab. Itse hän haluaa oppia suomen kielen hyvin ja kouluttautua tulkiksi.
Myös isä on onnellinen perheen nykytilanteesta.
”Olen tosi iloinen, kun olen tässä. Samalla, kun lapset kehittyvät ja menestyvät, käyn fysioterapiassa ja kehityn omassa tilanteessani”, Mohammad Amin Khani sanoo.
Javadilla itsellään on selkeä haave tulevaisuudelle.
”Haluan päästä taekwondossa mahdollisimman pitkälle ammattitasolla.”
