Mikä: Musikaalikomedia School of Rock Tampereen työväen teatterin Suurella näyttämöllä. Ensi-ilta ja Suomen kantaesitys 5.9.
Ketä: Ohjaus Samuel Harjanne, musiikki Andrew Lloyd Webber, käsikirjoitus Julian Fellowes, suomentaja Hanna Kaila. Pääroolissa Jaakko Wuolijoki. Mukana 26 lapsiesiintyjää, joista neljä pirkkalalaisia.
Pähkinänkuoressa: Rock-tähteydestä haaveileva Dewey Finn (Wuolijoki) saa potkut perustamastaan bändistä ja töistä. Itsekeskeinen laiskuri juonittelee itselleen sijaisopettajan paikan hienostokoulusta, jonka rehtorilla (Anne-Mari Alaspää) on kovat paineet pitää vanhemmat tyytyväisinä. Salaa rehtorilta Dewey ryhtyy kouluttamaan oppilaista itselleen bändiä kilpailua varten. Rock-asenne tarttuu, ja kunnolliset koululaiset alkavat vapautua vanhempiensa vaatimuksista.
Arvio: Näytelmiä, joissa lapset ovat isossa osassa, tulee usein katsottua hyväntekeväisyyslasit silmillä. Alituisena pelkona on, että näytelmästä tulee tärkeämpi juttu esiintyjilleen kuin katsojille, enemmän kulttuurikasvatusta osallisille kuin elämys yleisölle.
Mutta jumprahuiti! Nämä rillit lensivät nurkkaan samalla sekunnilla, kun School of Rockin lapsinäyttelijät marssivat ja ryntäilivät lavalle musikaalin ensi-illassa. Tässä ei ole kyse hyväntekeväisyydestä saati kasvatusprojektista: tässä tehdään timanttista teatteria ammattimaisin voimin, näyttelijän iästä viis.
Työväen teatterin aiempia lapsinäytelmiä (Billy Elliot, Matilda) näkemättömänä en osannut odottaa, millainen määrä nuorta lahjakkuutta Pirkanmaalta ja sen lähettyviltä löytyy. Tiukka karsinta ja pitkä harjoituskausi ovat kantaneet hedelmää. Nuorten lavatekemisessä yhdistyy pitelemätön energia ja kurinalainen tarkkuus, eikä aloittelijoiden synneistä – heikosta artikulaatiosta tai keskittymisen lösähtämisestä kun muut ovat valokeilassa – ollut tietoakaan. Hauskasti suomennettu teksti pääsi oikeuksiinsa niin puhuttuna kuin laulettuna.
Ensi-illassa nähtiin kaksi pirkkalalaista nuorta. Miitu Järvinen esitteli taitojaan erityisesti fyysisenä näyttelijänä, jolta sujuivat tanssikoreografiat ja teatraaliset poninhännän nakkelut bändin taustalaulaja-tanssija Shonellena. Matias Penttilä loisti isossa roolissa valeopettajan höykyttämänä arkana Lawrencena ja veti kosketinsoittimilla sooloja kuin ammattilainen.
Toisessa miehityksessä ovat mukana pirkkalalaiset Venla Takamäki ja Aleksi Saari. Heidän ensiesityksensä koittaa lauantain päivänäytöksessä. Takamäki nähdään samassa roolissa kuin Järvinen ja Saari eläytyy bändin tekniikkavastaavan Masonin rooliin.
Vaikka musikaaleja ei mennä katsomaan juonen tai syvällisten henkilökuvausten vuoksi, jätän viidennen tähden antamatta yksioikoisen juonen takia. Lapsinäyttelijät ansaitsevat kuitenkin täydet pisteet – ihan ilman hyväntekeväisyyslaseja.
Ohoh: Kuten esityksen alkukuulutuksessa ja loppukiitoksissa korostettiin, lapset todellakin soittavat soittimiaan itse lavalla. Ensi-illassa meno oli kuin rokkikonsertissa ja läheisten kansoittama yleisö hurmiossa. Tosi ja fiktio menivät iloisesti sekaisin, kun lavalla roolihahmot kasvoivat rokkitähdiksi ja katsomossa aikuiset tunsivat epäilemättä ylpeyttä lastensa kasvusta näyttelijöiksi.
Toimittajan tähdet: ☆☆☆☆
