KUN sote-uudistus siirsi sosiaali- ja hyvinvointipalvelut kuntien harteilta hyvinvointialueiden vastuulle, kuntien rooli koki muutoksen. Nykyään niiden vastuualueissa korostuvat esimerkiksi kulttuuri- ja sivistyspalvelut sekä muu kuntalaisten hyvinvointia tukeva toiminta. Paljon kuulee puhuttavan siitä, miten kunnat voisivat hoitaa vastuunsa paremmin ja tehokkaammin. Välillä soisi huomion kääntyvän myös siihen, mikä on asukkaiden vastuu omasta yhteisestä elinympäristöstään, sen siisteydestä ja mahdollisuuksista.
Tämän viikon Pirkkalaisessa uutisoidaan niin Pirkkalan kunnan himoituista venepaikoista kuin pitkään valmistellun rantareitin kohtaamasta ilkivallasta. Molemmat aiheet liittyvät siihen, miten me ihmisinä kohtelemme arkiseen hyvinvointiin liittyviä palveluja ja infraa. Pirkkalassa kunnan runsaita ulkoilumahdollisuuksia hyödynnetään innolla, mutta valitettavia lieveilmiöitäkin esiintyy ajoittain. Pirkkalan yhdyskuntatekniikan päällikkö arvioi, että julkisiin tiloihin ja ympäristöihin kohdistuvaa vahingontekoa ei Pirkkalassa harjoiteta hälyttävän paljon, mutta toisinaan kuitenkin.
Omanlaistaan, ehkä vähän ymmärrettävämpää piittaamattomuutta edustaa kovasti kysyttyjen venepaikkojen panttaaminen silloin, kun on selvää, että oma veneilyharrastus on jäänyt niin sanotusti telakalle eikä paikkaa oikeasti tarvitsisi. Ilmiö kuulunee samaan sarjaan kuin taloyhtiöiden yhteisvarastojen täyttyminen käyttämättömillä romupyörillä.
Kunta voi järjestää asukkailleen monenlaista mukavaa, mutta myös asukkaiden pitää tuntea vastuunsa yhteisen omaisuuden ja palvelujen pitämisestä kaikkien saavutettavissa. Arkiseen huolenpitoon riittää normaali, kunnioittava käytös, mutta voipa innokas kansalainen osallistua vaikkapa kunnan siisteystalkoisiinkin, jotka muuten ovat käynnissä perjantaihin asti.
Loppupeleissä asiaa voi tarkastella veronmaksajan linssien läpi. Onko järkeä maksaa rikotuista lampuista tai tavallisen ulkoilureitin kameravalvonnasta, jos vaihtoehtojakin olisi?
