VIIME vuoden joulukuussa kiville karahtanut Killon omakotialueen kaavan uudistus on taas tulilla.
Yhdyskuntalautakunta päätti asettaa kaavamuutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelman nähtäville keskiviikkona kokouksessaan.
Killon kaavauudistus keskeytettiin viime vuoden lopulla kunnanhallituksen päätöksellä, kun siinä oli päästy jo ehdotusvaiheeseen. Sopuun ei päästy muun muassa tonteille myönnettävistä rakennusoikeuksista.
Punaisena lankana on laatia Killon vanhimmalle alueelle ajantasainen kaava, jotta 1940-luvun lopulla rakentumaan lähteneen alueen taloja voidaan remontoida, laajentaa ja joskus myös uudisrakentaa tonteilla.
Isona reunaehtona on alueen suojelumerkintä. Tämän toteutumista ja alueen kulttuurihistoriallisen miljöön säilyttämistä valvoo Maakuntamuseo.
”KAAAVAPROSESSI käynnistyy aika lailla nollista. Muutoksena edellisiin lähtökohtiin on vain kunnanhallituksen evästys, jonka mukaan rakennusoikeuksia on tarkasteltava tonttikohtaisesti”, kertoo kaavaa valmisteleva arkkitehti Mika Raatikainen Pirkkalan kunnalta.
Kunnanhallituksen vaatimusta toteutetaan käytännössä juuri alkaneella rakennusalojen selvityksellä. Sitä tekee kunnan tilaamana yksityinen Heilu Oy, joka on aiemmin tehnyt Pirkkalassa kaavoihin liittyviä historiallisia ja arkeologisia selvityksiä.
Selvitykseen kuuluu Raatikaisen mukaan tonttikohtainen vaikuttavuusarvio siitä, kuinka erilaiset rakennusoikeudet tietyillä tonteilla sopisivat Killon miljööseen.
”Selvitys kestää useamman kuukauden”, Raatikainen sanoo.
Kun OAS-vaiheessa jätetyt mielipiteet ja lausunnot on käyty läpi ja muut valmistelut tehty, on seuraava etappi kaavaluonnoksen tekeminen. Kaavaluonnos tulee aikanaan nähtäville OAS:n tapaan.
MISTÄ sitten Killon kaavakiistassa on pohjimmiltaan kyse?
Kaatuneen kaavaehdotuksen liian pienet rakennusoikeudet saivat asukkaat tyytymättömiksi ja poliittiset päättäjät reagoivat tilanteeseen.
”Syynä kaavaprosessin keskeytykselle oli minusta juuri rakennusoikeuksien taso”, Raatikainen myöntää.
Killon vanha alue on perinteistä 1940-50 -luvun omakotialuetta harjakattoisine rintamamiestyylisine taloineen ja suurine puutarhoineen. Alue on nyt siinä iässä, että täysremontit ja jopa talon uudelleenrakentaminen ovat monen kiinteistönomistajan ajatuksissa ja haaveissa.
Kaatunut kaavaehdotus lupasi useimmille tonteista 150 tai 175 neliön rakennusoikeuden varsinaiselle asuintalolle. Tähän olisi tullut lisäksi vielä oikeus rakentaa 50 neliön talousrakennus, josta 25 neliötä saa käyttää asumistarkoitukseen. Yhteensä asuintilaa olisi siis voinut olla tonteilla 175 tai 200 neliötä.
Tyytymättömyyttä rakennusoikeuden määrään oli Raatikaisen mukaan lähinnä niiden tontinomistajien piirissä, joille kaava lupasi pienintä eli yhteensä 175 neliön asuinrakentamisoikeutta.
Uusilla kaava-alueilla rakennusoikeuden määrä perustuu yleensä tontin kokoon. Mitä isompi tontti, sitä suuremman talon voi rakentaa.
Killon suojellulla alueella tilanne on Raatikaisen mukaan toinen, kun periaatteena on, että taloa ei saa purkaa vaan se on korjattava ja laajennettava alueen hengen mukaisesti.
”Lähtökohtana rakennusoikeuksille on ollut se, millainen talo tontilla on nyt. Killossa on erilaisia talotyyppejä, toiset ovat pienempiä”, Raatikainen selventää. Tältä pohjalta yhdellä tontilla varsinaisen asuintalon rakennusoikeus oli hylätyssä kaavassa 150, toisella 175, poikkeustapauksissa 200.
KILLOSSA ehti kaatuneen kaavaprosessin aikana ja sen jälkeen syntyä kiinteistönomistajien keskuudessa hämminkiä sen suhteen, kuinka rakennuksia saa laajentaa tai purkaa ja uudelleenrakentaa. Moni huolestui omaisuutensa arvosta, johon rakennusoikeus vaikuttaa.
”Olen aiemminkin jo myöntänyt, että siihen on syynä myös omat virheemme. Annoimme tehdä poikkeusluvilla alueelle kuulumattomia uudisrakennuksia. Asukkaat ovat vedonneet hakemuksissaan noihin aiempiin ratkaisuihimme. Ainut tapa saada tilanne nyt tasapuoliseksi on koko alueen kattava yhtenäinen kaava”, Raatikainen sanoo.
Lähtökohta on suojellulla alueella rakennusoikeuksista riippumatta jatkossakin talon laajentaminen niin, että alueen ilme säilyy.
”Harjakatto ja lauta- tai rappausverhous”, Raatikainen luettelee isoimpia ehtoja, joilla suojellun asuinmiljöön kriteerit täyttyvät. Purkaminen on ainakin tähän asti ollut sallittua vain jos rakennus on korjauskelvoton.
RAATIKAINEN ei osaa vielä sanoa, päädytäänkö nyt uudelleen alkaneessa Killon kaavoituksessa suurempiin rakennusoikeuksiin kuin mitä kaatunut ehdotus lupasi. Tekeillä oleva tonttikohtainen selvitys luotaa, onko tähän mahdollisuuksia.
Ratkaisevaa Killon rakennusoikeuksien osalta on maakuntamuseon kanta selvityksen tuloksiin. Museo ehti jo valittaa hallinto-oikeuteen Pirkkalan yhdyskuntalautakunnan kesäisestä päätöksestä, jossa se myönsi purkuluvan omakotitalolle Killon Pirkantiellä.
