Anneli Kanto: Haihtuneet (Crime Time 2023. 254 s)
PIRKKALASSA syntynyt ja Nuolialassa koulunsa käynyt Anneli Kanto asuu nykyisin Härmälässä. Pitkä ja monipuolinen kirjailijanura on ollut sekä kriitikoiden että lukevan yleisön mieleen. Edellinen teos, 1500-luvun Hattulaan sijoittuva Rottien pyhimys, oli arvostelu- ja myyntimenestys. Historiallinen romaani onkin ollut Kannon leipälaji.
Uusin teos Haihtuneet on uusi aluevaltaus, dekkari, ja vieläpä kolmiosaiseksi luvatun Näkijä-sarjan avaus, jolle on tulossa jatkoa jo tänä vuonna.
Sen verran kuluttajaa valistan, että tämän ykkösosan voi lukea huoletta: nämä rikokset ratkeavat kertaalleen. Meedio sen sijaan jää.
Henkilökattaus on keskivertodekkarista poikkeava. Päähenkilö on meedio – ei keski-ikäinen melankolinen komisario tai yksityisetsivä, mies. Ei huolta, meedioon tottuu, kunhan alun näyttämölle asetuksen jälkeen juoni alkaa vetää.
Alussa askarruttavat Meedion motiivit, onko hän lintu vai kala. Miksi hän tupsahtaa pienelle paikkakunnalle kuin tyhjästä? Yhden sortin huijarihan hänkin on. Ehkä meedio on hämäävä rooliasu, jonka edessä salaisuuksissa rypevien kaupunkilaisten kielenkannat kirpoavat.
Huolia ja salaisuuksia yhteisön jäsenillä riittää. Tehtaanjohtaja ja kaksi nuorta naista on kadonnut jälkiä jättämättä. Lopulta langat näyttävät kiertyvän paikallisen uskonlahkon, Veripuhtaiden, ympärille. Karismaattista ja Raamattua oman päänsä mukaan soveltavaa saarnaajaa, Luukas Markussonia, pelkäävät sekä omat jäsenet ja muut paikkakuntalaiset.
Näen, että Veripuhtaat on esimerkki yhdestä kuplasta, jossa nykymaailmassa eletään. Meillä on hienoja välineitä apuna totuuden etsintään, mutta mielen tyhjyyttä ne eivät täytä. Luukas Markusson tarjoaa etenkin köyhille ja raskautetuille toivoa elämään. Ja kuolemaankin.
Kirjassa juonitellaan ja juoni vetää. Mielenkiintoiset henkilöt, johtolangat ja vetävä juoni tuovat kirjan maaliin hieman Agatha Christien hengessä. Haihtuneet on myös sopivasti nykyajassa kiinni. Ja kuka Näkijä oikeastaan on?
