Suomi ikääntyy hurjaa vauhtia. Meillä on kohta enemmän hoivapalveluja tarvitsevia ikäihmisiä kuin hoitavia ihmisiä. Ikääntyminen itsessään ei ole millään tavalla ongelma tai huono asia. Se on luonnollinen tapahtuma meidän jokaisen elämänpolulla.
Ikäihmisten hoiva on jo pitkään ollut suuressa kuvassa heikolla tolalla. Hoivan piiriin ei välttämättä pääse niin nopeasti kuin tarve vaatii tai hoivapaikkaa saatetaan tarjota satojen kilometrien päästä kotimaisemista.
Mielestäni jatkossa tarvitaan ajattelun muutos. Se, miten olemme tottuneet hoitamaan vanhukset, ei välttämättä kerro, miten se pitäisi tehdä tulevaisuudessa. On myös muistettava, että nykyään ikäihmiset ovat parempikuntoisia. He ovat tärkeä osa kaupunginosien ja kylien elävää elämää.
Olisiko siinä mahdollisuus, että ikääntyneet tukisivat enemmän toisiaan?
Monissa paikoissa esimerkiksi kyläkoulut ovat hiljentyneet ja tyhjentyneet, kun kylässä lapset ovat vähentyneet. Voisiko jatkossa kyläkouluja hyödyntää yhteisölliseen asumiseen, kun koulurakennukset ovat yleensä kylien keskellä, lähellä ikäihmisiä?
Miksei kylän yhteisö voisi hoitaa ikäihmisiä tällaisessa paikassa, kun ikäihmisten määrä kasvaa? Tarvittaisiin enemmän ajattelua, että kannamme yhteisesti huolen ikääntyvästä väestöstämme. Naapurin mummosta ja vaarista tai omista ja ystävänkin isovanhemmista.
Tehostettu palveluasuminen taas tarvitsee kunnianpalautuksen. Sen on oltava osa monipuolista keinopalettia, jossa yhteisöllinen asuminen on eniten kasvava trendi. Ehkä enemmän kuin mitään muuta jokainen ikäihminen tarvitsee aikaa. Kuuntelua. Että joku on lähellä ja huomaa. Ilman kiirettä. Kun yhteisö, vaikkapa se yhteisöllinen asuminen, toimii, yksilöllekin on enemmän aikaa.
Jokaisen ikäihmisen tilanne pitäisi käydä entistä henkilökohtaisemmin läpi ja selvittää joka kulmasta katsoen, mikä olisi juuri hänelle paras ja mieluisin vaihtoehto. Taataan siis jokaiselle ikäihmiselle hyvä hoiva elämän viimeisiin hetkiin asti. Se on ihmisoikeus.
Linda Lähdeniemi (kesk.)
eduskuntavaaliehdokas
Pirkanmaa
