ON VAKAVASTI mietittävä mitä järkeä on rakentaa uusia teitä tai raiteita tilanteessa, jossa vanhojen teiden korjausvelka kasvaa, etätyö on tullut jäädäkseen ja asiointi siirtymässä nettiin terveydenhoito mukaan lukien. Lisäksi teiden ja raiteiden rakentaminen kuluttaa rajallisia luonnonvarojamme ja rakentamisen päästöt ovat jopa 30 % kaikista päästöistä.
70 prosenttia pinta-alastamme on pelkän tiestön varassa, joten on äärimmäisen tärkeää pitää siitä hyvää huolta. Se on elinehto niin asukkaille kuin teollisuudellekin. Mutta jos olemassa olevien teiden kunto vaarantaa jo turvallisuuttakin, niin onko mitään järkeä rakentaa uutta, kun vanhastakaan ei kyetä pitämään huolta? Kaiken lisäksi kunnossapidon määrärahoja on jopa pienennetty yleisen velkaantumisen vuoksi.
Puskiaisten oikaisu herättää tunteita. Se tarkoittaisi pinta-alaltaan pienen kunnan muuttamista liikennekeskittymäksi. Muutaman minuutin matka-ajan lyhentymistä perustellaan mm. päästöjen vähenemisellä. Väite on kestämätön. Moottoritien päästöistä 57 % syntyy rakentamisvaiheessa, noin 12 % käytössä ja noin 31 % kunnossapidossa. Lisäksi mukaan on otettava luontoarvojen tuhoaminen ja suurten metsäalueiden hävittäminen. Ei mitään järkeä.
Samaten raiteiden rakentamisen elinkaariaikaisista päästöistä jopa 46 % syntyy rakentamisen aikana, mutta sitä markkinoidaan harhaanjohtavasti käytön aikaisilla päästöillä. Materiaalien päästöt on ulkoistettu maihin, joissa ne tuotetaan, sillä Pariisin ilmastosopimuksessa olevat maat raportoivat ainoastaan päästöjä, jotka tuotetaan niiden maantieteellisellä alueella.
TOINEN massiivinen hanke on suurnopeusrata Tampereen ja Helsingin välillä. Se nopeuttaisi matka-aikaa puolisen tuntia ja maksaisi veronmaksajille 50 miljoonaa euroa/v. 65 vuoden ajan. Lisääntynyt junaliikennöinti tosin vähentää ilmastopäästöjä, mutta ratojen rakentaminen tuottaa paljon päästöjä. Ilmastovaikutus jää negatiiviseksi. Ilmastopäästöjen laskennallinen takaisinmaksuaika on hyvin pitkä, jopa 140–330 vuotta.
Myös nykyisen pääradan parantaminen lyhentäisi matka-aikaa. Se tulisi lisäksi merkittävän paljon edullisemmaksi ja säästäisi luontoa. Lisäksi jos junien wi-fi yhteyksiä parannettaisiin sekä työskentelyolosuhteita, niin korvaisiko se puolen tunnin ja miljardien kustannukset?
Myös ratikkaa on arvioitava kriittisesti. On syytä kysyä, tarvitseeko ratikkayhtiö enemmän meitä kuin me ratikkaa? Rakentamisen kustannukset voivat jopa kaksinkertaistua korkojen nousun, inflaation tai materiaalikustannusten nousun myötä. Mm. teräksen hinta on parissa vuodessa noin kaksinkertaistunut. Raitiotien rakentaminen Pirkkalaan ei ole taloudellisesti eikä ekologisesti järkevää.
Pakonomaisen asutuksen, palvelujen ja työpaikkojen keskittäminen lisää siis rakentamisen päästöjä. Samalla jo rakennettu infra jää hyödyntämättä haja-asutusalueella. Suomen rakentaminen kahteen kertaan ei ole kestävää ekologisesti eikä taloudellisesti. On ajateltava sekä luontoa että tulevia sukupolvia.
Riitta Kuismanen
Aluevaltuutettu, kunnanvaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas (kd)
