VIIME vuodet ovat testanneet Suomen ja suomalaisten kriisinkestävyyttä monin tavoin. Koronapandemian jyllätessä voimakkaimmillaan koeteltiin niin viranomaisten yhteistyötä ja tiedottamista kuin myös yksilön kykyä sopeutua suuriinkin arkielämän muutoksiin, kuten koulujen etäopetukseen, sosiaalisten kontaktien karsimiseen ja omaan tai läheisten terveyteen kohdistuvaan uhkaan.
Lyhyen nousukauden jälkeen iski uusi koetus, Venäjän järjetön ja raaka sota Ukrainassa. Sota on pakottanut miettimään turvallisuutta pienessä ja isossa mittakaavassa. Miten maamme ja maanosamme kykenee suojelemaan itseään? Miten minä ja läheiseni pärjäämme hintojen nousun ja turvattomuuden keskellä?
Kukaan ei tiedä, mitä vuosi 2023 tuo tullessaan. Rauhallisen uuden vuoden toivotukset joutuu esittämään puuta koputtaen, niin arvaamattomia aikoja maailmalla nyt eletään. Kotimaassa omanlaistaan jännitystä tuovat hyvinvointialueiden aloitus ja huhtikuun eduskuntavaalit. Nato-prosessin käänteetkin ovat hämärän peitossa.
Vaikka koronan jälkiä esimerkiksi terveydenhuollossa ja nuorten hyvinvoinnissa korjataan vielä pitkään, Suomi säästyi pandemia-aikana isommilta yhteiskuntarauhan järkkymisiltä. Tämä voi luvata hyvää myös tulevien kriisien kestämisen suhteen. Jos olemme ennenkin kyenneet muuttamaan arkeamme ja tukemaan toisiamme, pystymme siihen toivon mukaan myös tänä vuonna, uusilla ja vanhoilla konsteilla.
