En keksi riittävän vahvaa laatusanaa, joka kuvaisi saamaani ihailua: ”Mitä! Sä tunnet Jarkko Varvion!” – Varvio oli juuri käytyjen Prahan kisojen sankari, kun Suomi oli voittanut ensimmäisen MM-mitalinsa.
Kummipoika ei malttanut odottaa seuraavaa koulupäivää, jotta olisi voinut kertoa kummisedästään, joka tunsi Jarkko Varvion.
Pirkkalassa on ollut muitakin kiekkotähtiä. Jukka Tammi oli vuoden 1995 MM-joukkueen seremoniamestari, ja Tapparan kapteenina ollut Pasi Petriläinen on kohtuullisuudentajun maailmanmestari.
Heikin luokkakaveri muisteli alakouluaikoja: ”Pelattiin jalkapalloa jaoilla Heikki vastaan muu luokka. Heikki voitti.”
TamU:ssa ja sittemmin Ilveksessä pelannut Heikki Aho ylsi parhaimmillaan nuorten maajoukkueeseen. Hänen kanssaan olen ollut samalla pelikentällä, tosin vain rippileirin Lotja-jalkapallossa. Minun on kuitenkin myönnettävä, että hän varasti show’n enkä kyennyt normaalin suvereeniin loistokkuuteeni.
Vaikeuksia on ollut muillakin. Heikin luokkakaveri muisteli alakouluaikoja: ”Pelattiin jalkapalloa jaoilla Heikki vastaan muu luokka. Heikki voitti.”
Pirkkala ei kuitenkaan ole kovin merkittävä urheilupaikka. Ison kaupungin läheisyys vaikuttaa, mutta toisen syyn voi havaita junioripelien katsomossa. Omien lasten puolesta tietysti jännitetään, mutta verenmakuisin kiihko puuttuu. Kuulemma Forssassa ollaan paljon intohimoisempia, ja jo naapurissa Nokialla ollaan enemmän tosissaan.
Tietty vaisuus johtunee kunnan korkeasta koulutustasosta. Urheilu on lapsille vain harrastus, ja elämän unelmat ovat muualla kuin NHL:ssä tai Euroopan viheriöillä.
