Kotimaan musiikkielämän puhutuin kesäilmiö, PMMP:n paluukeikat, sai henkistä jatkoa, kun syksyn kynnyksellä Ultra Bra ilmoitti tekevänsä myöskin stadionit. Yhtyeillä oli käytössä sama pelikirja: ensin avataan lipunmyynti yhdelle ainutlaatuiseksi oletetulle paluukeikalle, ja kysynnän osoittauduttua suureksi ilmoitetaan lisäkeikasta. PMMP pisti vielä paremmaksi ja lähti kiertämään kesäksi festareita ennen Stadionia.
Kun siis aurinko laski elokuisena iltana Olympiastadionin muurien taa, minä, joka olin ostanut lippuni ensimmäiseksi ilmoitetulle paluukeikalle ensimmäisten joukossa, näin bändin vasta viimeisenä. Lohduttelin loukattua egoani sillä, että ainakin kuuluisin niihin onnekkaisiin, jotka näkevät bändin lavalla viimeistä kertaa.
Mitä vielä! Pian tämän jälkeen PMMP tiedotti maanlaajuisesta areena- ja klubikiertueesta.
Jos olisin jo alkujaan tiennyt suosikkibändini tulevan Nokia-areenalle marraskuussa 2024, vain pari kuukautta Stadionin jälkeen, olisinko maksanut tyyriistä stadionlipusta ja junamatkoista Helsinkiin?
(PMMP on julkisuudessa todennut, että stadionkeikkoja ei missään vaiheessa markkinoitu yhtyeen ”viimeisinä” keikkoina. Mutta mielikuvien luominen on osa peliä.)
En voi välttyä ajatukselta, että samaa psykologista kikkaa käyttävät huijaussoittajat. Pankin virkailijaksi esittäytyvä ketku valehtelee säästöjesi olevan katoamassa tililtäsi juuri nyt, ellet äkkiä latele pankkitunnuksiasi. Huomiseen ei voi odottaa.
Heijastelin biiseihin mennyttä ja tulevaa: mietin, tuleeko minunkin aikuisuudestani surumielistä kuten lauluissa ja kierrettiinkö meidänkin pihassa vesilammikoita, kun vanhempani erosivat.
Kaiken sen jälkeen, mitä olen näiden yhtyeiden äärellä kokenut, yritän niellä ylpeyteni ja toivon, että mahdollisimman moni ehtii todistaa PMMP:n ja Ultra Bran upeuden livenä. Tapahtui se sitten ennen tai jälkeen omien elämysteni.
Nähdään Nokia-areenalla.