”Aivan varmaa näyttöä mörön karkotuksen toimivuudesta ei ole” – Mitä ihmettä vanhojen kasvioppaiden kirjoittajien päässä oikein liikkui?

Anni Hanénin näyttely Galleria 2:ssa kannattaa kokea teosluettelon kanssa.

Anni Hanénin fotogrammiteosten sarja syntyi hänen äitinsä vanhan kasvion pohjalta. Pirkkalassa nähdään osa 85 vedoksen kokonaisuudesta.
MILLAINEN on kasvi, joka ”aiheuttaa yleisesti ongelmia”?

Entä miten pitäisi suhtautua kukkaan, jota käytetään ”masennuksen hoitoon eli paholaisen karkottamiseen, hintana elämä”?

Ensimmäinen luonnehdinta koskee hevonhierakkaa ja jälkimmäinen särmikästä kuismaa eli särmäkuismaa. Kuvaukset ovat vanhoista kasvioppaista, joista Anni Hanén on kaivanut tietoa siitä, miten eri vuosisadoilla on puhuttu kasveista.

Varsinkin niistä kasveista, joita Hanénin äiti keräsi koululaisena kasvioonsa Hyvinkäällä vuosina 1959 ja 1960. Vuosikymmeniä vanha kasvio muodostaa lähtökohdan valokuvataiteilija Hanénin teoskokonaisuudelle Sisältää ajatuksia hetkellisyydestä. Kasvioppaiden kuvauksista hän nappasi teoksille nimet.

Kasviosta löytynyt peltokaali on Anni Hanénin mukaan kuollut sukupuuttoon.
HETKELLISYYS ja katoavaisuus ovat kantavia teemoja Galleria 2:ssa avautuneessa Hetkellisiä-näyttelyssä. Hanénin äidin kasviosta löytynyt peltokaali on Hanénin tietojen mukaan kuollut sukupuuttoon ja musta-apila hävinnyt Suomesta. Galleriassa niitäkin voi ihailla.

Kasvistoon perustuvia fotogrammeja työstäessään helsinkiläinen Hanén vietti noin 11 kuukautta kasvion parissa ja teki satoja vedoksia. Samalla hän huomasi juttelevansa kasveille. Vähitellen ne alkoivat tuntua kavereilta.

Pieni osa kasvion kasveista oli jo rapistunut vuosien saatossa, eivätkä selviytyneetkään liene ikuisia.

”En tiedä, säilyvätkö hekään enää monia kymmeniä vuosia. Vedokset ovat nyt heidän tapansa jatkaa olemista maailmassa”, Hanén sanoo.

Kyllä vain – Hanénille kasvit ovat ”he”, eivät ”ne”.

LÄHIMETSÄ oli Hanénille lapsena tärkeä paikka. Kotitalon piha Hyvinkäällä rajautui metsään, jossa hän vietti käytännössä koko lapsuutensa leikkien.

”En ollut päiväkodissa, joten vietin paljon aikaa metsässä leikkien. Olin siis ihan metsäläinen”, Hanén sanoo.

Metsästä Hanénin tie on vienyt muun muassa valokuvataiteen opintoihin Aalto-yliopistoon sekä useisiin yksityis- ja ryhmänäyttelyihin ja valokuvafestivaaleille.

Metsän kauneutta Hanén arvostaa edelleen. Siinä missä lapsena metsä oli mielikuvituksen aarreaitta, nykyään taiteilija näkee siinä myös muita arvoja.

”Koen, että kasvit ovat meille suoja. Kasvit tekevät maailmasta paikan, jossa saamme elää, esimerkiksi puhdistamalla ilmakehää.”

Kasvioon perustuvien vedosten rinnalla näyttelyssä nähdään Anni Hanénin muita valokuva- ja keramiikkateoksia. Maastoutuja-veistosta kuvittaa valokuva.

Tätä suojaa ja arvoa Hanén haluaa teoksillaan tuoda näkyväksi. Samalla hän etsii vastauksia perustavanlaatuisiin kysymyksiin.

”Yritän kysyä kasveilta, mitä maailma on. Uskon, että vastauksen saa paremmin heiltä kuin uutisia lukemalla.”

HANÉNIN näyttely kuuluu niihin, jotka kannattaa kulkea läpi teosluettelon kanssa. Samalla voi miettiä, kertovatko kasvioppaiden vanhat kuvaukset enemmän kasveista itsestään vai meistä ihmisistä.

Vai mitä sanot rohtotädykkeen kuvauksesta: ”Aivan varmaa näyttöä mörön karkotuksen toimivuudesta ei ole”?

Hetkelliset. Valokuvataiteilija Anni Hanénin näyttely Galleria 2:ssa (pääkirjaston talo, Suupantori 2). Avoinna 28.5. asti ma–pe 10–19.