Edellisenä kesänä Niemi oli tehnyt vihertöitä Pirkkalan kunnan leivissä. Nyt hän otti kesätyökokemuksensa hyötykäyttöön ja lähti kolkuttelemaan leikkurinsa kanssa Turrin omakotitaloalueen ovia.
”Kukaan ei halunnut niitä palveluita, mutta siitä se kipinä lähti”, hän muistelee.
Kipinä sytytti Tampereen Pihatyöt -yrityksen, jonka toimitusjohtajana Oliver Niemi nyt työskentelee. Enää asiakkaita ei tarvitse etsiä lähitaloista, vaan yritys paiskii pihahommia pitkin Pirkanmaata.
Osakkaana on Niemen yrittäjätaustainen isoveli. Mukana on myös kevytyrittäjinä työskentelevää ulkopuolista työvoimaa.
”Niitä on ollut tänä kesänä 4–5, ja olen ollut itse siinä vielä lisäksi.”
Kasvavan yrityksen, lukio-opintojen ja ylioppilaskirjoitusten yhdistäminen ei kuulosta yhtälönä helpoimmalta. Ylioppilaskirjoitukset sujuivat kuitenkin hyvin, vaikka niihin hän ei omien sanojensa mukaan ”oikeastaan ehtinyt lukea”.
”Mutta olen aina yrittänyt koulussa opiskella mahdollisimman tehokkaasti, niin sitten sitä ei tarvitse tehdä vapaa-ajalla”, Niemi pohtii.
Eikä vapaa-aikaa ole juuri jäänytkään. Toimitusjohtajuus on lohkaissut tehokkaasti ylimääräiset tunnit vuorokaudesta.
”On tarvinnut harjoitella, että on mahdollisimman tehokas oman ajan kanssa. Se on varsinkin tässä viime kuukausina tuntunut kovasti loppuvan”, hän analysoi.
”Muistan, että se oli tosi, tosi pomppuilua molempien välillä. Saattoi olla aamulla töitä, sitten futiksen aamutreenit, sitten töitä, sitten peli ja sitten vielä töitä.”
”Siinä kohtaa alkoi todella miettimään, että pitäisikö keskittyä pelkkään yrittämiseen, koska se kiinnosti enemmän.”
Koulussa opettajat ovat olleet yritystoiminnasta innostuneita ja kiinnostuneita, mutta koulunkäynnin sujuminen yrittämisen ohessa on huolettanut.
”Että nyt sinun pitää odottaa ja käydä koulu ensin, eikä voi tehdä tätä. Itse olen tehnyt toisinpäin.”
”Mutta siihen ei ole ikinä painostettu, että tarvitsisi olla yrittäjä”, hän huomauttaa.
Yrittäjäarjen hektisyys on tullut yllätyksenä, vaikka lapsuus- ja nuoruusvuosina Niemi on päässyt seuraamaan yrittämistä läheltä.
”On katsonut välillä isoveljeä ja hän on sanonut, että nyt on tosi kiire. Sitä ei ehkä ymmärrä ennen kuin itse näkee, että on oikeasti hommaa.”
Äänessä on varmuutta, kun Niemi kertoo näkevänsä itsensä yrittäjänä kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
”Huomaan, että sama oli silloin kuin pelasi futista: yrittää jatkuvasti kehittää itseänsä ja tehdä omaa juttuaan. En osaa sanoa, mutta voisi olla vaikeaa mennä muille töihin.”
Mutta mitä tapahtui Niemen ensimmäiselle ruohonleikkurille, sille, jonka kanssa hän kierteli teini-ikäisenä Turrissa tuloksetta?
”Se hajosi jokin aika sitten. Sitten on uusia ostettu tilalle, ja niitä on vähän enemmän.”
