Lukijalta: Ratikkapäätöksellä on laajakantoisia seurauksia

RATIKKAPÄÄTÖS sitoisi tulevat veronmaksajat kohtuuttomaan taakkaan. Entä muita, vähemmän keskusteluissa olleita seurauksia? Tartun myös pariin valtuutettu Sirpa Repon väitteeseen (Pirkkalainen 2.10.).

Ensinnäkin ratikka ei edusta kestävää kehitystä. Ratikassa painotetaan käytön aikaisia päästöjä ja sivuutetaan elinkaaren kokonaispäästöt. Raiteiden päästöistä 46 % syntyy rakentamisaikana.

Ratikan vuoksi asutusta pitää keskittää massiivisesti. Haja-asutusalueella tyhjilleen ja käyttämättä jäävä rakennukset ja infra pitää rakentaa uudelleen keskuksiin. Rakentamisen ympäristöön jättämä jälki on valtava. Suomen ympäristökeskuksen mukaan rakennusten osuus kaikista päästöistä on 30 %. Kaikista Suomessa syntyvistä jätteistä yli 50 prosenttia on rakennus- ja purkujätettä. Joten asutuksen keskittäminen ja Suomen kahteen kertaan rakentaminen ei todellakaan ole kestävää kehitystä.

ASUTUKSEN, työpaikkojen ja palvelujen keskittämisen seurauksena oletettiin työvoiman muuttavan perässä. Se ei tosin houkuttele, jos omasta asunnosta saama raha ei riitä edes pieneen yksiöön, koska asuntojen hinta on romahtanut reuna-alueilla. Joten työvoimapula kasvaa keskuksissa ja työttömyys reuna-alueilla.

Asuntonsa tappiolla myyneet jäävät velkavankeuteen ja ovat varmoja asukkaita asuntosijoittajille, joille rakennusyhtiöt mieluusti rakentavat uusia, pieniä asuntoja. On mahdollista, että vuokra-asuntoihin ei tule hyviä veronmaksajia, joten verotulot laskevat. Ja asumistukikustannukset kasvavat.

Asutuksen keskittäminen ja Suomen kahteen kertaan rakentaminen ei todellakaan ole kestävää kehitystä.

KESKITTÄMÄLLÄ heikennämme mahdollisuuksiamme jalostaa maa- ja metsätaloustuotteitamme. Sillä maa- ja metsätalous tarvitsee toimivat palvelut toimiakseen. Jalostusasteen nostaminen lisäisi työllisyyttä ja viennin arvoa. Kun viimeisetkin lähikoulut ja -sotepalvelut viedään, lähtevät lapsiperheet keskuksiin eikä jatkajia elinkeinoille löydy. Keskittäminen vaarantaa omavaraisuuttamme ja huoltovarmuutta ruuantuotannossa ja tekee meistä haavoittuvia mahdollisissa konfliktitilanteissa.

Päätösvaltakin keskittyy, sillä yhä useampi päättäjä tulee keskuksista. Demokratia kaventuu myös sitä kautta, että valtaa keskittyy niille, joilla jo ennestään on valtaa. Yksi seuraus siitä on MAL-menettely, josta on tullut demokratian ohituskaista. Koska se ei ole lakisääteistä toimintaa, ei kuntalaisia tarvitse kuulla – kuten ei päättäjiäkään. Voidaanko jo puhua enemmistön tyranniasta? MAL-sopimuksilla päätetään, minkä alueiden kaupungistumista tuetaan taloudellisesti ja minne jatkossa investoinnit ohjautuvat.

”Kaupungistumista tapahtuu vääjäämättä.” Väite on kehäpäätelmä. Yksikään rakennusprojekti, raidehankinta tai esimerkiksi sote-palvelun keskittäminen ei tapahdu ilman meidän päättäjien päätöstä.

Repo myös väitti, että Pirkkala päättää ratikasta. Tampereen entinen pormestari Lyly tosin kertoi kaksi vuotta sitten Tampere-talossa aivan päinvastoin. Lyly sanoi tarkalleen näin, että ”päätös ratikasta on jo tehty seudullisesti ja hanke viedään loppuun”. MAL-sopimuksessa sitoudutaan myös Pirkkalan ja Lempäälän välisen alueen kehittämiseen elinkeinoalueeksi, mikä pienenä yksityiskohtana jäi monelta huomaamatta. Sekään ei Revon mukaan sitoisi Pirkkalan päättäjiä. Joten mikä merkitys MAL-sopimuksella sitten on? Voidaanko jatkossakin seudulliset sopimukset sivuuttaa?

Riitta Kuismanen

Valtuutettu, aluevaltuutettu (kd), puoluevaltuuston pj.

Pirkkala