Päätöksenteon tueksi valtuutetuille on jaettu yli 1000 sivua oheismateriaalia, mukana on myös tutkittua tietoa. Oheisaineiston tutkimukset sijoittuvat ulkomaalaisiin suurkaupunkiympäristöihin. Valittujen tutkimusten tulosten avulla pystyy luomaan mielikuvan tulevaisuuden Pirkkalasta. Kuntatalouden kehittymisen ennustaminen ei sen sijaan onnistu, sillä päätöksenteon tueksi tehdyt laskelmat eivät ota huomioon hankkeen epäonnistumisen mahdollisuutta pienimmissäkään määrin.
Puhutaan siis tietoisesta yhdyskuntarakenteen ohjaamisesta tiiviisti ja tiiviille alueelle samalla estäen aktiivisesti asutuksen leviäminen kunnan muilla alueilla, erityisesti nykyisen yleiskaavan lieve- ja haja-asutusalueilla.
Kyseessä on siis hyvinkin syvällisesti seudullinen hanke, jonka palapelissä Pirkkalalla on keskeinen rooli, ei vain kulmapalan asema.
Yleisessä keskustelussa ratikalle on esitetty useaan otteeseen joustavammaksi, edullisemmaksi ja ympäristöystävällisemmäksi vaihtoehdoksi esimerkiksi sähköbusseja. Järkisyin tätä vaihtoehtoa ei ole pystytty torppaamaan.
Päätöksenteon tueksi liitetyn aineiston tutkimusten perustella ratikka on sähköbusseja tehokkaampi vaihtoehto juurikin joustamattomuutensa vuoksi. Kiveenhakatun runkoreittinsä ansiosta asutus ja rakentaminen pystytään ohjaamaan kiskojen varrelle, mikä siis palvelee seudullisen kehityksen tarpeita – ei niinkään Pirkkalan etua.
Nykyisen kaavan lievealue, mutta erityisesti haja-asutusalue blokataan tietoisesti pois kehityksestä, myös alueen syöttöliikenne, jota ei siis ole eikä ilmeisesti tulekaan.
Tähän kehityssuuntaan on sitouduttu MAL-sopimukset hyväksymällä, viimeisimpänä sen uusin versio 16.9.2024, jossa jo kaikki tämä kehitys sinetöitiin ja annettiin valtakirja myös Puskiaisten oikaisun edistämiselle.
Ymmärrän paineen, jonka seudullinen yhteistyö asettaa. Joustamattomuus ja suoraviivaisuus kuitenkin säikäyttävät. Mustavalkoinen ajattelu kehittyvistä ja näivettyvistä kunnista, ilman variaatioita, yhtenä esimerkkinä mainittuna.
Kuntaa ei huomioida kokonaisuutena vaan tiivistymänä. Hiljaa sammutellaan viimeisiäkin valoja maaseudulla. Tavoitteellisesti. Ja viimeisimpänä niittinä kaikelle, Kanta-Pirkkalan (Anian kylän) ylle on laskettu musta varjo nimeltään metsäekologinen viherkaistale – kaikessa hiljaisuudessa tämäkin. Ilman selkeää karttamerkkiselvitystä, ilman ylipäänsä mitään selvitystä, maanomistajia kuulematta.
Kaistale tipahti suurempia suunnittelematta niille sijoille, joille se karttaan on piirretty – näin virkamies kommentoi, kun asiaa häneltä kysyttiin. Puhtaaseen sattumaan perustuen, se ei kuitenkaan yllä kunnan omille maille.
Perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin tulevaisuudessa torpata se viimeisinkin mahdollisuus rakentaa ja asua väljemmin, vaikka lainvoima tuolle vyöhykkeelle ja sen aiheuttamille toimille tuleekin vasta kaavapäivityksen yhteydessä. Mutta kuten jo monasti vuosien varrella on nähty: se, mikä on suunniteltu, se myös ohjaa ja loppuviimein vie mahdollisuuden vaikuttaa mennessään. Tämä läksy on nyt opittu.
Missä sitten halukkaat voivat asua väljemmin? Ainoa mahdollisuus on hakeutua kehyskuntien ulkopuolisille tonttimarkkinoille, missä vielä perinteinen pientalorakentaminen nähdään elinvoimaa tukevana toimena. Pirkkalan malli on vastaavasti tiiviin asutuksen ympäröimä 300 neliömetrin vuokratontti ja sille rakentuva kolmikerroksinen townhouse.
Toivon päättäjille paljon viisautta asian käsittelyyn. Puntarointi monien eri muuttujien välillä ei ole helppoa, ja jokainen meistä katsoo tätä kehityshanketta omista lähtökohdistaan. Liian voimallista tapaa edistää seudullista kehitystä tiettyyn suuntaan alueellinen yhdenvertaisuus unohtaen ja demokraattista päätöksentekoa kiertäen, ei mielestäni tulisi kuitenkaan hyväksyä.
Henna Palin
Pirkkalan Keskusta, vpj