PIRKKALA panostaa kunnianhimoisesti korkeaan ja värikkääseen rakentamiseen, mutta samaan aikaan lauseet kuten ”Palvelujen Pirkkala” tai ”Lapsiystävällinen Pirkkala” jäävät valitettavasti usein vain fraaseiksi.
Kuntalaiset saavat pöyristyneenä seurata, miten Pirkkalan kunnan kaavoitus edistää tiheää, joukkoliikenteeseen perustuvaa asumista ja samaan aikaan viranomaisilla ei tunnu pysyvän kasvukunnan vaatima palvelutarpeiden arviointi hallussa.
Tuorein esimerkki tästä on hiljattain ilmi tullut tapaus: Pirkkalan paljon mainostettu iso ja upea koulukeskus (kampus), jonka on luvattu pelastavan koulujen tilahaasteet valmistuessaan, onkin liian pieni.
Tämän vuoksi vanhemmille tuli viesti, että lapset, jotka asuvat parhaimmillaan 400 metrin päässä valmistuvasta Naistenmatkan kampuksesta, siirretään käymään ala-astetta neljän kilometrin päähän Kirkonkylän kouluun – kouluun, johon ei kulje edes julkista liikennettä. Uusi koulumatka ei myöskään ole vaaraton. Kun kävely on ainoa vaihtoehto, 8-vuotias lapsi joutuu yksin kävelemään kouluun pimeällä ajotiellä (Toosintie).
ON HÄMMENTÄVÄÄ, että näin tärkeä asia yritetään peittää kiireen taakse: asia ilmoitettiin vanhemmille viikolla 47, vanhemmille järjestettiin kuulemistilaisuus viikolla 48 ja asia on alun perin ollut tarkoitus päättää viikolla 49. Kiireen luominen hätääntyneille vanhemmille asiassa, joka on ollut viranomaisen tiedossa jo pitkään, on käsittämätön toteutus hyvästä hallinnosta ja demokraattisen prosessin kunnioituksesta.
Oppilaaksioton suunnittelun tilanteesta kertoo lisäksi se, että yhden perheen kolme ala-astelaista ovat päätöksen myötä kaikki eri kouluissa. Tai kaksi nykyistä 3. luokkaa heitetään nyt jo koulupolkunsa neljänteen kouluun, myös opettajan vaihtuessa vuosittain. Vanhempien ei liene kohtuutonta odottaa, että perheen lasten koulutaival olisi yhtenäinen – tai edes melkein.
Tilanne muistuttaa 2010-luvun alun Pere-Partola-Toivo-tilannetta. Mitä johtopäätöksiä tulisi tehdä siitä, että suunnittelussa tehdään samankaltaisia virheitä edelleen?
Hämmentyneiden vanhempien puolesta,
Asta Haapanen
Pirkkala
