PIRKANMAAN hyvinvointialueen strategiassa yhdenvertaisuus on nostettu kärkiteemaksi: ”Yhdenvertaiset, ennaltaehkäisevät ja vaikuttavat palvelut”. Tämä tarkoittaa, että palvelut perustetaan tarpeeseen, näyttöön ja tutkittuun tietoon, jotta kaikki asukkaat saavat tarpeenmukaisia ja vaikuttavia palveluita yhdenvertaisesti.
Lempäälään ja Vesilahden yhdenvertaisuus on merkinnyt lähinnä palvelujen keskittämistä kauemmas. Ultraäänitutkimukset, unitutkimukset, ilta- ja viikonloppukiirevastaanotot ja muistipoliklinikka on siirretty pois. Keskittämistä perustellaan kustannustehokkuudella, samalla kun Kela-kyytien kustannukset ovat vuodessa nousseet miljoonilla. On totta, että erityisosaamista tai välineistöä vaativien tutkimusten keskittämisestä on hyötyä, mutta nyt keskitetään myös peruspalveluita. Vastaavaa toteutettiin 1990-luvulla, mikä johti palvelujen heikkenemiseen ja työntekijäkatoon. Miksi nyt odotamme eri lopputulosta?
Tilanne on erikoinen: samalla kun palveluja keskitetään, tavoitellaan hoidon jatkuvuutta. Aluevaaliehdokkailta on jopa kuultu väitteitä, että palveluverkosta voidaan leikata, jotta hoidon jatkuvuuteen voidaan panostaa. Tämä on arvokas tavoite, mutta tutkimusten mukaan palvelujen etääntyminen vähentää hoitoon hakeutumista. Monelle taksimatka hoitopaikkaan on kallis ja hankala, mikä johtaa sairauksien kroonistumiseen ja hoitokulujen kasvuun. Ennaltaehkäisy on mahdotonta, jos palveluihin ei kyetä kulkemaan.
Palatakseni vielä Pirhan strategiaan ja lauseeseen ”asukkaat saavat tarpeenmukaisia ja vaikuttavia palveluita yhdenvertaisesti”. Erityisesti palveluita enemmän tarvitseva väestö haja-asutusalueilla on hauraassa asemassa. Kela-kyytien omavastuuhinta yhteen suuntaan on 25 euroa, joten esimerkiksi ultraäänitutkimuskäynnin hinta voi kela-kyytiä käyttävälle Lempääläläiselle olla lähes kolminkertainen verrattuna Valkeakosken asukkaaseen. Onko Pirhan toiminnan kärkiteema todella yhdenvertaisuus, tarpeenmukaisuus ja vaikuttavuus?
Mikko Airo
ylilääkäri
aluevaaliehdokas (sd.)
