SUOMEN yhteiskunnan tilanne näyttää ristiriitaiselta. Toisaalta Suomi valittiin kahdeksannen kerran maailman onnellisimmaksi maaksi. Tämä kertoo myös julkisen vallan kyvystä huolehtia suomalaisista.
Toisaalta ihmisten tyytyväisyys julkisiin palveluihin – erityisesti terveyspalveluihin – on merkittävästi laskussa. Jopa sosiaali- ja terveysministeriö arvioi, että palveluissa ja niihin pääsyssä on monin paikoin ongelmia. Pirkanmaalla on keskusteltu muun muassa ikääntyvien päivätoiminnan jatkosta sekä mielenterveyspalveluiden ja työllisyyspalveluiden toimivuudesta.
Ongelmia ei ole ainoastaan palveluissa vaan myös niitä tuottavissa työyhteisöissä. Hiljattain törmäsin keskusteluun ”poikkeuksellisesta” hyvinvointialueen johtajasta, jota pidettiin modernina, koska hän tuli toimeen henkilöstönsä kanssa. Tämän ”modernin” yli 100-vuotiaan hyvän johtamisen reseptin monet julkiset johtajat näyttävätkin tyystin unohtaneen.
Huhtikuussa valittavilla uusilla kunta- ja aluepoliitikoilla on todellakin tehtävää. Paljon voi mainoksissa, podcasteissa sekä kahvia tarjoillessa Pirkkalan vaaliteltoilla luvata. Minulle tärkein vaalilupaus olisi ihmisistä välittämisen politiikka päätöksenteossa.
Tällaisen politiikan tekemisen pitäisi tietysti olla itsestäänselvyys. Valitettavasti näin ei käytännössä ole.
Ihmisistä välittämisen politiikka tarkoittaa pyrkimystä ratkaista ihmisille merkityksellisiä ongelmia sekä ihmisen arvostamista ja välttämistä ilmentävää kohtelua kaikissa elämänvaiheissa. Tällaisen politiikan tekemisen pitäisi tietysti olla itsestäänselvyys. Valitettavasti näin ei käytännössä ole.
IHMISISTÄ välittävä politiikka pitäisi näkyä esimerkiksi pyrkimyksenä turvata ihmisten hyvinvoinnin kannalta merkityksellisten terveyspalveluiden laatu ja saatavuus. Hyvän kohtelun periaatetta toteutetaan kaikilla tasoilla asiakaskohtaamisista työyhteisöön. Poliittisessa päätöksenteossa, kuten vaikkapa valtuustoissa, arvostaminen ja välittäminen punnitaan myös siinä, miten kohdellaan eri mieltä oleva.
Usein välittämisen politiikan toteutumisen ongelmat johtuvat tiedon puutteesta ja asenteista sekä kyvyttömyydestä asettua toisen asemaan. Jos vaikkapa yksinäisyydestä kärsiville nuorille tai iäkkäille tarjotaan lähitapaamisten sijasta nettikohtaamisia, onko se todellakin sitä, mitä nuoret tai iäkkäät haluavat tai tarvitsevat.
Välittävä politiikka vaatiikin poliitikoilta sen hyväksymistä, että myös asukkaat ja asiakkaat otetaan mukaan palveluiden ja toiminnan suunnitteluun. Ulkoapäin on mahdotonta sanoa, mikä on toisille tärkeää ja merkityksellistä.
HYVINVOINTIALUEILLA ja kunnissa tiukka talous raamittaa tulevan vaalikauden toimintaa. Lopulta ihmisistä välittävä politiikka kuitenkin säästää, koska siinä resursseja käytetään aiempaa tarkoituksenmukaisemmin ja tehokkaammin.
JUURI avautuneen Pirkkalaisen vaalikoneen vastaukset kertovat hyvin siitä, minkälaista välittävää politiikkaa kunnallisvaaleissa ehdolle asettuneet paikallisesti arvostavat. Ihmisistä välittävällä politiikalla myös Suomen menestystarina onnellisena maana jatkuu.
