– Halusin antaa uudelle alulle mahdollisuuden. Tutkin vaihtoehtoja ja kaverin tutun kautta kuulin tästä, kertoo yhdeksättä luokkaa käyvä Nea Kortesmaa Lempäälästä.

Akaasta kotoisin olevat seiskaluokkalaiset Eva Helminen ja Meeri Lehmusoksa eivät tunteneet toisiaan alun perin, vaikka samalta paikkakunnalta ovatkin. Eva Helmiselle koulu oli luonteva vaihtoehto, sillä jo hänen äitinsä ja tämän sisaruksia oli käynyt saman koulun. Meeri Lehmusoksa kaipasi itsenäistymistä ja oli kuullut paikasta tuttaviltaan.

Kolmikko kehuu koulun yhteishenkeä ja sitä, miten kaverit ovat aina lähellä. Lisäksi koulumatkaa ei ole, ja opettajat ovat kivoja.

– Aamupala on ihan parasta. Koska tämä on pieni koulu, tunnen lähes kaikki nimeltä, Nea Kortesmaa lisää.

Suurin ero ala-asteeseen verrattuna on myös se, että välitunnilla pääsee kotiin eli asuntolaan. Ulkona ei siis ole pakollista olla välituntien aikana.

Kerhotoiminta koululla on vilkasta. Joka lähtöön löytyy niin lentis-, koris-, sulkapallo- kuin käsityökerhoa ja monia muita. Oppilaat vetävät kerhoja itsekin.

Ruoasta ei tarvitse oppilaiden huolehtia, sillä koululla syödään aamupala, lounas, päivällinen, välipala ja illallinen.

– Joskus tulee itsekin keiteltyä jotain pientä, jos ei aina jaksa lähteä solusta pois, Meeri Lehmusoksa sanoo.

– Kakutkin on kyllä solussa leivottu onnistuneesti synttärijuhlia varten, tukioppilaanakin toimiva Nea Kortesmaa lisää.

Oman kylän Anssin kauppa saa tytöiltä kiitosta. Kauppias Anssi Kukkonen myös ottaa oppilaiden toiveita hyvin huomioon. Se on aivan oppilaitoksen kyljessä kiinni.

– Täällä pitää pystyä olemaan ilman vanhempaa. Joiltakin se ei suju. Kokeilla kannattaa silti, koska kyllähän poiskin pääsee.

Eva Helminen ei ole tuntenut koti-ikävää. Hän soittelee ja laittaa vanhemmilleen viestiä. Samaa sanovat muut tytöt. Joskus koti-ikävä voi silti iskeä, ja siihen auttaa usein yhteydenotto kotiin ja kaverien läheisyys.

Ilman draamaakaan ei kolmesta yläkouluvuodesta yleensä selviä. Kun asutaan ja eletään tiiviisti, väistämättä välillä tulee ristiriitoja. Niitä voidaan selvitellä joko opettajan tai asuntolaohjaajan avulla. Asuntolaohjaajia on kolme, ja aina joku aikuinen on paikalla.

Nyt jo viimeistä kevättä koulua käyvällä Nea Kortesmaalla oli aluksi vaikeuksia löytää oikea solu. Hän vaihtoi solua useamman kerran.

– Ei vain aluksi löytynyt ihan omaa porukkaa, kunnes kasiluokalla oma paikka löytyi, sanoo nyt Pääskylä-nimisessä pienessä solussa asuva Nea.

Hakemista siis voi joskus olla, mutta oma paikka yleensä ennen pitkää löytyy.

Sisäoppilaitoselämä on tehnyt Kortesmaasta sosiaalisemman ja itsenäisemmän. Hän ei myös enää ajattele lähilukiota vaihtoehdoksi Lempäälässä, koska ei halua asua kotona. Eva Helminen sanoo jo nyt itsenäistyneensä, kun asioista huolehtii itse.

– Pitää huolehtia itse, milloin herää, jotta ehtii hoidella aamutoimet, Helminen sanoo.

Meeri Lehmusoksa nyökkää. Hän myös kertoo heräävänsä paljon aiemmin kuin yleensä.

– Ei minusta alun perin pitänyt edes tulla opettajaa, mutta pian tulee jo 36 vuotta ammatissa täyteen, ja eläkkeelle jäänti on nurkan takana. 

Anna Tapion koulu on Puutikkalasta kotoisin olevalle ja Luopioisissa asuvalle Kososelle läheinen yhteisö.

– Yhteisöllisyys korostuu. Oppilaiden kanssa tulee läheiset välit.

Kosonen sanoo huomaavansa oppilaasta aika helposti, jos tätä vaivaa jokin. Silloin hän saattaa kysellä kuulumisia erityisesti, mutta ei tunkeile.

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet nuorten keskuudessa eikä Anna Tapion koulu ole poikkeus. Joskus taustalla on voinut olla kiusaamistakin ala-asteella.

– En voi sanoa, etteikö kiusaamista olisi meillä yhtään. Uskallan kuitenkin väittää, että sitä on meillä paljon vähemmän kuin monessa muussa koulussa.

Oppilashuolto toimii, ja esimerkiksi kuraattorin juttusille pääsee helposti.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana Päivi Kosonen on huomannut selkeän muutoksen digitalisaation takia. Oppilaista on tullut lyhytjännitteisempiä kuin ennen, ja kirjojen lukeminen on vähentynyt.

– Ilokseni olen huomannut, että nyt taas on pientä piristymistä. Joku saattaa jopa ilmoittaa harrastuksekseen lukemisen.

– Anna Tapio oli varsinainen visionääri, ja yhä meillä näkyvät hänen perusarvonsa pää, käsi ja sydän. Teoria, kädentaidot ja vuorovaikutustaidot nivoutuvat yhteen, sanoo seitsemättä vuotta koulun rehtorina toimiva Tuula Lahti.

Anna Tapion koulussa näkyy vahvasti kansainvälisyys. Joinakin vuosina koulussa on ollut peräti 11 kotikieltä. Opiskelu tapahtuu kuitenkin suomen kielellä.

Suomessa ei ole sisäoppilaitoskulttuuria samassa mitassa kuin vaikkapa Saksassa. Anna Tapion koulu on ainutlaatuinen, koska muita vastaavia Suomessa ei ole.

– Nuoret ovat meillä samanlaisia kuin muuallakin. Joka vuosi olemme voineet karsia hakijoita ja valittujen keskiarvon alaraja on vaihdellut 7–8,45. Käytösnumero on tärkeä, koska täällä ollaan niin tiiviisti muiden kanssa.

Lahden mukaan vanhemmat kyselevät paljon. Joku on pohtinut, voiko tuhannen oppilaan koulussa olla, ja miettii Anna Tapiota tällöin vaihtoehdoksi.

– Sitten on niitä kuntia, joissa samanikäiset kaverit puuttuvat. Anna Tapiossa saa omanikäisiä kavereita ja runsaasti kerhotoimintaa.

Koulua ylläpitää Anna Tapion säätiö. Rehtori toimii säätiön asiamiehenä ja esittelijänä säätiön hallituksen kokouksissa. Säätiö omistaa 80 hehtaaria metsää, jota käytetään oppimisympäristönä, ja kahdeksan hehtaaria ulosvuokrattuja peltoja.