Analogista valokuvausta vaalivat muun muassa harrastajat ja taiteilijat. Suomen pimiötaiteilijat ry on ottanut tehtäväkseen ”turvata analogisen vedostustaidon säilymisen”.
Yhdistyksen hallitukseen kuuluvalle helsinkiläiselle valokuvataiteilijalle Iina Gröhnille analogisen kuvaamisen ilo syntyy prosessista ja konkreettisuudesta: käsillä tekemisestä, hitaudesta, käytössä olevista kemikaaleista.
”Onhan digitalisoituminen vähän ahdistavaa, mutta on hienoa, miten analoginen kuvaaminen on muuttunut suositummaksi viime vuosina. Euroopassa järjestetään paljon analogiseen kuvaamiseen liittyviä tapahtumia. Me yhdistyksessä olemme mukana Pohjoismaiden pimiöresidenssiohjelmassa, ja pimiössämme Helsingissä oli juuri kolmen viikon ajan norjalainen residenssitaiteilija työskentelemässä”, Gröhn kertoo.
Kuvissa erilaiset kasvit edustavat muistamisen ja ajan kulumisen teemoja. Valokuvissa esiintyy muun muassa jääkimpaleen sisään vangittuja kukkia.
Gröhn muistaa kiinnittäneensä jo lapsena huomiota siihen, kuinka luonto kertoo omaa tarinaansa vuodenaikojen ja ajan kulusta.
”Lapsuudenkotini pihalla omenapuu kukki aina toukokuun lopulla. Se oli merkki siitä, että koulu loppuu ja kesäloma alkaa. Se jäi alitajuntaan kytemään.”
Gröhn suoritti kuvataiteilijan tutkinnon Turun Taideakatemiassa, ja viime vuonna hän valmistui taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston Taiteiden, suunnittelun ja arkkitehtuurin korkeakoulusta. Maisterivaiheessa hän tutki kuvissaan ihmisen luontosuhdetta, ja siitä ovat myös Galleria 2:n näyttelyn kuvat saaneet alkunsa.
Forget Me Not. Iina Gröhnin valokuvia Galleria 2:ssa (Suupantori 2) 10.10.–4.11. Avoinna ma-pe 10–19 ja la 10–15.
