”Muistan 500 vitsiä” – yli 6000 keikan viihdyttäjällä ja Suomen mestarin valmentajalla riittää virtaa – menestyvä uusi yrittäjyys työllistää nyt täysillä

Juhani Viita on tarjonnut huumoriviihdettä 50 vuotta ravintoloissa, markkinoilla ja perhejuhlissa.

Pirkkalaan muuttanut huumoriviihteen veteraani Juhani Viita kertoo tehneensä stand up -viihdettä jo 1970-luvulta asti, kun koko termiä ei vielä tunnettu Suomessa. Hän on tehnyt yli 6000 keikkaa olutfestivaaleilta perhejuhliin. Viita juhlisti 50 vuoden mittaista uraansa julkaisemalla runokirjan.

PIRKKALAAN asettautuneella viihdyttäjäpersoonalla Juhani Viidalla (68) riittää virtaa. Sanavalmis supliikkimies aloitti keikkailun jo 70-luvun puolivälissä, minkä jälkeen esiintymisiä on kertynyt yli 6000 mitä erilaisimmissa tapahtumissa maan eri puolilla.

Viita on esiintynyt lukuisilla markkinoilla, ravintoloissa, toritapahtumissa, yritysten asiakas- ja henkilöstötilaisuuksissa sekä yksityishenkilöiden merkkipäivillä.

Takana ovat tanssilavojen kulta-aikojen musisoinnit oman yhtyeen kanssa sekä laulusolistin rooli muiden muassa Arto Virenin ja Kimmo Yläjärven kokoonpanoissa.

90-luvulla Viita hauskuutti ravintolakansaa tuhannen illan verran olutjuhlien isäntänä Manu Syrjäsen johtaman ohjelmatoimisto Finnmanagen palkkalistoilla.

”Tampereen seudulla vedin niitä railakkaita viihdeiltoja yli 40 eri ravintolassa. Tämän lisäksi tulivat tutuiksi 150 paikkakuntaa Karesuvannosta Kotkaan ja Porista Parikkalaan. Matkan varrelle kertyi keikkapaikkoja 450 ravintolan verran”, muistelee Juhani Viita 90-luvun vauhtivuosiaan.

Nykyisin stand up -komiikka on kovin suosittua. Viita muistuttaa, että jo 70-luvun ravintolailtojen huumoriviihde oli stand uppia.

”Muistan 500 vitsiä ja voin kertoilla niitä vaikka kolme tuntia”, Viita hymyilee.

VIITA kertoo tehneensä 60-vuotiaana aivan uuden aluevaltauksen aloittaessaan bussiryhmämatkojen vetämisen.

”Viime vuonna isännöin 95 bussimatkaa ja tein 50 muuta keikkaa, joista monet varttuneen väen parissa muun muassa hoiva- ja vanhainkodeissa”, Viita kertoo.

Juhani Viita tekee yhä viihdekeikkoja ja veti viime vuonna lähes sata bussiretkeä matkaryhmille. Siinä sivussa syntyi runoteos.

”Bussiretki vie usein päivän ja vaatii valmistautumista, joten sata retkeä vuodessa on ihan hyvä määrä”, Viita perustelee.

”Näsijärven kierros on suosituin retki, sen olen vetänyt 60 kertaa.”

VIITA on löytänyt urallaan aikaa myös urheilulle. Monet muistavat hänet 1980-luvun korkeushyppymestarin Jouko Kilven pitkäaikaisena valmentajana ja lentopallon parista. Yhdistävä tekijä on Virrat, mistä tie toi Viidan Härmälänrannan kautta Pirkkalaan.

”Useita korkeushypyn Suomen mestaruuksia voittanut Kilpi asuu hänkin nykyisin Pirkkalassa”, Viita kertoo.

Viita on ollut aikanaan mukana miesten lentopallomaajoukkueen toiminnassa ja valmentanut 2000-luvulla muun muassa Oriveden Ponnistuksen naisia mestaruusliigassa ja SM-cupin hopealle.

Virtain Urheilijat hän johdatti A-poikien Suomen mestaruuteen lentopallossa 2005. Kurulaissyntyinen maajoukkuepelaaja Urpo Sivula oli silloin yksi Viidan valmennettavista.

KESÄLLÄ 50-vuotisen uran kunniaksi julkaistu Aamusta iltaan -runoteos sisältää vuosikymmenten varrella syntyneitä laulujen sanoituksia, henkilökronikoita ja myös syvällisempää itsetutkiskelua.

”Siellä on muutamia runoja myös pirkkalalaisista henkilöistä. Henkilökronikat ovat usein syntyneet niin, että olen saanut kutsun tulla esiintymään heidän juhliinsa”, Viita kertoo.

Myös Urpo Sivula on saanut sivuille omat värssynsä.

MISTÄ ihmeestä mies ammentaa ehtymättömän energiansa? Se lienee ihan luonnekysymys.

”On ollut hienoa tarjota ihmisille huumoriviihdettä. Koen työni yrittäjyydeksi, Anne-vaimon kanssa olemme yrittäjäluonteita ja keksimme uutta tekemistä,” Viita hymyilee Vähäjärven rannassa.

Ihminen

OLIN miltei ylitse nuoruuden minä elänyt luulojen teitä;
että kaikki runsas minkä kokenut oon, ei enää uusiin tuntoihin heitä.
Oli vuodet ja itsekeskeisyys jään kylmän ja kovan alle,
piilottaneet minussa tunteen sen, josta kerron nyt kaikkialle.

Monet suhteeni toisiin ihmisiin oli tavoittelua edun,
olin seurassa minulle tärkeiden, aina unohtain unohdetun.
Oli naapurit, ventovieraatkin, välikappaleita vain mulle,
harhamatkallani luulottelun, onnen tielle tasoitetulle.

Mutta rauha ja tasapainoisuus eivät asuneet vauraudessa,
ne kuin hämärän peittoon loittonivat mielen kylmässä turtuessa.
Vaikka ulkopuolella sydämen oli kaikkea täyteen asti,
silti tyhjyys sydämen kammioiden oli raskas kuin raskain lasti.

Aina talven hyytävän jälkeen tulee kevät ja sulattaa roudan,
sen tunsin, kun silmäni aukenivat ja sain mieleeni kesäisen poudan.
Jää kylmä yltä mun tunteiden suli koskeksi virtaavaksi,
ohi maailman aarteiden miljoonien tuli ihminen rakkaimmaksi.

Juhani Viita: Aamusta iltaan.