Lasten ilo luo toivoa synkkienkin uutisten keskelle

Viime kuukausien tapahtumat ovat hätkähdyttäviä mutta poikkeuksellisia.

KEVÄÄN ja kesän aikana uutismaisemaa ovat hallinneet murheelliset tapahtumat, joissa lapsia tai nuoria on joutunut poikkeuksellisten väkivallantekojen kohteiksi.

Huhtikuussa yksi kuoli ja kaksi loukkaantui vakavasti, kun 12-vuotias poika ampui ikätovereitaan koululuokassa Vantaalla. Toukokuussa 15-vuotiaan tytön epäillään joutuneen raiskatuksi ja tapetuksi Valkeakoskella. Viime viikolla 12-vuotiasta poikaa puukotettiin keskellä kirkasta päivää kauppakeskuksessa Oulussa. Niin lapsille kuin aikuisillekin herää helposti kysymys, onko maamme muuttunut nuorille aiempaa turvattomammaksi paikaksi.

Turvallisuustilanne tietenkin vaihtelee alueittain ja elämäntilanteittain, mutta lähtökohtaisesti Suomi on lapsille edelleen turvallisimpia paikkoja maailmassa. Viime kuukausien tapahtumat ovat hätkähdyttäviä mutta poikkeuksellisia.

Pirkkala erottuu maan sisällä edukseen: poliisin katuturvallisuusindeksin mukaan kunnan kaduilla on huomattavasti turvallisempaa kuin Suomessa keskimäärin. (Olkoonkin, että poliisi on ilmoittanut luopuvansa indeksin käytöstä, sillä pitää sitä epätarkkana.) Pirkkalan viime vuotta kuvaavasta hyvinvointikertomuksesta selviää, että myös kunnan asukkaat kokevat Pirkkalan turvallisena asuinpaikkana.

Vantaan kouluampumisen jälkeisinä päivinä kuuntelin paikallisbussissa kahden nuoren tytön jutustelua.

ON tärkeää, että alussa mainitut rikokset ja niihin johtaneet syyt selvitetään perin pohjin. Se on aikuisten työtä. Lapsille ja nuorille parasta on saada käsitellä asioita turvallisen aikuisen kanssa mutta myös keskenään ja omalla tavallaan – silloinkin, kun tavat tuntuvat aikuisista epätavallisilta.

Vantaan kouluampumisen jälkeisinä päivinä kuuntelin paikallisbussissa kahden nuoren tytön jutustelua. Heidänkin koulullaan oli järjestetty hiljainen hetki tapahtuneen vuoksi. Tilaisuus oli ollut tytöille hankala. Ei aiheensa takia, vaan siksi, että siellä piti vältellä visusti katsomasta kaveria silmiin. Sillä jos olisi katsonut, olisi kaverin vakava naama alkanut takuuvarmasti naurattaa ja harras hetki mennyt pilalle.

Tyttöjen puhe ei kuulostanut omiin korviini rienaavalta, vaan helpottavalta. Niin kauan, kun lapset hassuttelevat yhdessä, on toivoa.