Näillä käsillä on tehty puoli vuosisataa ammattitaiteilijan uraa. Ne käyttävät kirvestä, sahaa ja talttaa, ja ne ovat ottaneet vastaan niin Ars Fennica -palkinnon kuin Pro Finlandia -mitalinkin.
Toukokuun 22. päivänä Pohjolainen täytti 75 vuotta. Samana päivänä avattiin hänen juhlavuoden näyttelynsä Kajaanin taidemuseossa. Ja tulipa samalla päivämäärällä täyteen myös 30 vuotta yhteistä eloa vaimo Annika Pohjolaisen kanssa.
Miltä tuntuu viettää 75-vuotisjuhlavuotta?
”Tuohon kysymykseen on varmasti monta lähestymistapaa. Mieli voi liikkua vapaasti, mutta vakavasti puhuen realiteetit ja painovoiman alaisena olo muistuttavat olemassaolostaan. Työskentelen edelleen 12 tuntia päivässä seitsemänä päivänä viikossa. Sunnuntaisin kyllä vietän vähän siestaa”, Pohjolainen vastaa.
Pohjolaisen työtapa on hyvin yksityinen. Jotain kertoo se, että vaimo Annika näki mainitun teosnelikon ensimmäistä kertaa vasta näyttelyn ripustuksessa.
Pirkkalalaisille Pohjolaisen kädenjälki on jo tuttua, ainakin jos on sattunut eksymään punaisen kunnantalon takana sijaitsevalle aukiolle. Siellä julkistettiin viime kesänä punamusta Pirkan kivi -veistos. Taiteilija on teokseensa edelleen tyytyväinen.
”Moni on sanonut, että veistos ei kuulu tänne. Ei negatiivisessa mielessä, vaan että se voisi olla yhtä hyvin vaikka Milanossa”, Pohjolainen kertoo saamistaan kehuista.
”Kuvataideakatemiassa opettanut Anita Snellman sanoi, että ’hiki ei saa haista teoksissa’. Vaikka teoksiin on nähty vaivaa, niin väsymyksen, turhautumisen ja laiskuuden ei tarvitsisi näkyä niissä, vaan alkuidean ja innostuksen”, Pohjolainen kuvailee.
”Jotenkin luomisprosessissa kohtaavat sisäinen eksistentiaalinen elämänkokemukseni ja oma fysiikkani: miten pystyn, jaksan ja osaan kohdata materiaalin. Joskus se saa mystisiäkin tasoja, jotka liittävät olemassaolon todellisuuden johonkin suureen kokonaisuuteen, mitä ihminen on maapallolla.”
”Totta kai olen itse jäävi arvioimaan teoksiani, mutta minulle on ilo joka aamu, kun saan nousta ja lähteä työhuoneelle.”
”Ehkä… nostaa vielä se iso kala, mikä vielä on alisissa vesissä. Tai ylisissä”, hän toteaa.
”Vähän ehkä kömpelösti ilmaisin asian, mutta kyllä tämä taiteen tekeminen on metsästämistä, kalastamista ja samoilemista tuntemattomilla seuduilla, määrätty vietti. Sitä täyteyttä en ole vielä tavoittanut.”
Pauno Pohjolaisen näyttely Galleria 2:ssa (Suupantori 2, pääkirjaston rakennus) 6.6.–1.7. Avoinna ma–pe klo 10–19.
Lue myös: Paikallista muotihistoriaa, veistoksia ja taidekeramiikkaa luvassa Galleria 2:n kesässä
