PULLAN tuoksu ja iloinen pulina humahtavat vastaan heti ovella. Kirkkoveräjän seurakuntatalon takaovesta tullaan kapeaan eteiseen, ja vastassa on pöydällä herkkuja ja kahvimaitopurkki.
Olohuonemaiseen tilaan kannetaan lisää tuoleja. Kuulijoita on noin parikymmentä, kun Pirkkalan SPR:n puheenjohtaja Jaana Kallioluoma alkaa kertoa SPR:n ystävätoiminnasta.
On tammikuu, ja meneillään on Pirkkalan sosiaali- ja terveysaseman sekä seurakunnan vuoden ensimmäinen Mielikki-tapaaminen. Noin joka toinen viikko järjestettävissä kokoontumisissa kerrotaan erilaisista terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä aiheista ja järjestetään muutakin yhteistä ohjelmaa, kuten runoesityksiä.
Tapaamisiin ovat tervetulleita kaikki, ja Mielikki onkin oiva paikka kohdata muita ja tutustua uusiin ihmisiin.
PIRKKALALAISET Irma, Raija ja Pirjo ovat saaneet hyvät paikat seinän vierestä. He haluavat esiintyä jutussa vain etunimellä.
Jokainen heistä on muuttanut Pirkkalaan alkujaan muualta: Irma Porista, Raija Jalasjärveltä ja Pirjo Mikkelistä. Uusille tutuille on siis ollut vieraalla paikkakunnalla tilausta. Toisiinsa kolmikko on tutustunut Mielikissä.
Irman ja Raijan tapauksessa ystävyys syveni niin, että he alkoivat sopia tapaamisia myös Mielikin ulkopuolelle ja viestitellä kuulumisistaan. Kävivätpä he yhteen aikaan myös kuntosalilla yhdessä.
”Oli hienoa, että heti kun tulin tänne, sain ystävän!” sanoo Raija.
Pirjo on jo pitkäaikainen Mielikki-kävijä. Hän kävi tapaamisissa jo vuosia sitten, kun toimintaa järjestettiin vielä Suupalla. Sittemmin omaishoitajana toimiminen on tuonut hänelle pitkän tauon tapaamisiin.
Kumpi on tärkeämpi syy tulla Mielikkiin, tapaamisten kiinnostavat puheenaiheet vai seura?
”Sekä että! Aiheet ovat hyvin mielenkiintoisia, mutta samalla tässä tapaa ihmisiä”, sanoo Irma.
MIELIKKI-TAPAAMISTEN vetäjiin kuuluva hoitaja Tarja Ruokonen on pannut merkille, että moni kävijä saa Mielikissä uusia ystäviä. Vuoden 2024 ensimmäisessä tapaamisessa mukana oli niin uusia kuin Ruokoselle tuttujakin kasvoja.
Ruokonen selittää tapaamisten hyvää tunnelmaa esimerkiksi sillä, että osallistujilla on vaitiolovelvollisuus toistensa kertomista asioista. Asiantuntijavieraiden kertomuksia sopii ilman muuta kertoa eteenpäin, mutta muiden kävijöiden asiat jäävät seurakuntatalon seinien sisälle.
”Se tukee sitä, että täällä uskalletaan puhua aroistakin asioista”, Ruokonen kertoo.
Kevään tulevissa kokoontumisissa ovat aiheina esimerkiksi musiikin herättämät tunteet, psykoosisairaudet ja siitepölyallergian hoito.
KEVÄÄLLÄ Mielikki täyttää seitsemän vuotta. Toiminta alkoi Mielen ry:n tiloissa Rasihovissa, jatkui Suupalla ja siirtyi lopulta Kirkkoveräjälle. Seurakunnan diakoniatyöntekijä Päivi Marttila liittyi mukaan Ruokosen kanssa toiminnan vetäjäksi pari vuotta sitten.
Viime vuonna Pirkkalan terveyskeskuksesta tuli osa Pirkanmaan hyvinvointialuetta eli Pirhaa. Kuluvan talven aikana Pirha on ilmoittanut monenlaisista säästötoimenpiteistä, kuten kaksista yt-neuvotteluista. Ruokosen ja Marttilan mukaan Mielikin toiminta on kuitenkin jatkunut entiseen malliin.
Ruokonen kertoo, että Pirha kartoittaa parhaillaan alueensa ryhmätoimintoja.
”Tässä vaiheessa en osaa vielä kertoa Mielikin tulevaisuudesta mitään. Nyt edetään tämän kevään Mielikki-ohjelman mukaan ja odotellaan suunnitelmien valmistumista”, hän toteaa.
SPR:N Kallioluoman puheenvuoroa ystävätoiminnasta kuunnellaan Mielikissä mielenkiinnolla. Kysymyksiä satelee. Erityisen paljon kävijöitä kiinnostaa SPR:n ystävätoiminta maahanmuuttajien, varsinkin Pirkkalan ukrainalaisten, parissa. Jotkut käyvät santsaamassa kahvia ja hakemassa viimeisiä pullia.
Kallioluoman esityksen jälkeen huoneen valtaa innokas puheensorina. Osa yleisöstä jää vaihtamaan kuulumisia toistensa sekä Ruokosen ja Marttilan kanssa. Ensimmäiset vetävät jo takit niskaan, huikkaavat heipat ja poistuvat lumipyryyn.
Kenties heidät nähdään paikalla myös toiste.
Seuraava Mielikki-tapaaminen ”Musiikki tunteiden kielenä” Kirkkoveräjän seurakuntatalolla (Kouluportinkuja 1) ma 19.2. klo 12-13.30.
