PIRKKALAN seurakunta on valitsemassa itselleen uutta kirkkoherraa. Seurakuntalaiset tutustuivat neljään ehdokkaaseen viime viikolla kirkon vaalipaneelissa.
Valintaprosessin aikana ehdokkaille on esitetty perustavanlaatuisia kysymyksiä kirkon roolista. Samalla kysyjät itse ovat saaneet pohtia, mitä varten seurakunta on olemassa.
Kirkkoherraehdokkailta kysyttiin ideoita siitä, kuinka seurakunnan jäsenmäärä saadaan pysymään ennallaan tai jopa kohoamaan. Trendi on, että yhä pienempi osa suomalaisista on kirkon jäsen. Sen myötä verotulot vähenevät.
Eroaminen on suuri kysymys kirkolle.
KUN tutustuu seurakunnan Kirkkoposti-lehteen, joka ilmestyi 24.1. Pirkkalaisen välissä, on nostettava hattua kirkon merkitykselle nyky-Suomessa. Se on paljon muutakin kuin sen teologinen perusta ja kirkossa pidettävät messut. Esiin nousevat etenkin vähävaraisten auttaminen, diakonia, ja nuorisotyö.
Pian alkavan Yhteisvastuu-keräyksen yksi avustuskohde ovat syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Helsinki-Mission kysely paljasti, että joka seitsemäs nuori kokee itseään haittaavaa yksinäisyyttä. Nuorten jonkinasteinen päämäärättömyyden kokemus on Suomen isoin ongelma, ei välttämättä se valtionvelka. Olisiko hyvinvointiyhteiskunnan aseteltava arvonsa uudelleen? Osaisiko kirkko auttaa siinä?
Pirkkala on paistatellut vuosikausia Suomen onnellisimman kunnan ja elinvoimatilastojen valokeilassa. Kirkkopostin pääkirjoituksessa vt. kirkkoherra Jukka Jormanainen nostaa kissan pöydälle kirjoittaessaan onnelan varjoista. Hän kysyy, onko Suomen onnellisimmassa kunnassa pahoinvointia, joka jää tunnistamatta. Varmasti on, niin Pirkkalassa kuin muualla.
NOSTAESSAAN heikompien tilannetta ja kipupisteitä esiin kirkko toimii tarpeellisena unilukkarina.
Yhteisvastuu-keräyksen kautta autetaan vielä konkreettisemmin. Viime vuoden Pirkkalan seurakunnan upeasta yhteensä 15 000 euron keräystuotosta jaettiin 3000 euroa Vähäjärven ja Nuolialan koulujen vanhempainyhdistyksille, jotka järjestivät kouluväkivaltaa ennaltaehkäisevää toimintaa yläkouluissa.