Koulumatkan lyhyys ja autokyyti ovat perusteluja, joilla lapsi voi selittää heijastimen jättämistä kotiin: ”Yläkoululaiset mustine vaatteineen ovat se haastavampi kohderyhmä” – Näin moni saapui Nuolialan kouluun ilman heijastinta talviaamuna

Nuolialan koulun vanhempainyhdistys piti koulun pihalla perinteistä heijastinratsiaa tiistaina.

LÖYTYYKÖ heijastinta? Heijastinratsiaa Nuolialan koululla olivat tiistaina aamuyhdeksältä suorittamassa Jani Nivala (vas.), Saana Körkkö ja Piritta Sarkki.

PIRKKALAN Nuolialassa lapset ja nuoret näkyvät pimeälläkin. Tästä pidettiin huolta tiistaina, kun Nuolialan koulun vanhempainyhdistys järjesti koululla jokatalvisen heijastinratsian.

Yhdistyksen aktiivit ja muut vapaaehtoiset tarkistivat koululle tulevilta oppilailta ja henkilökunnan jäseniltä, löytyikö näiden vaatteista heijastimia. Jos heijastin löytyi, palkittiin sen kantaja tikkarilla. Jos heijastinta ei ollut, ratsian pitäjät lahjoittivat henkilölle sellaisen.

”Olimme varautuneet 170 heijastimella, ja niistä 150 meni. Puutteita siis löytyi. Toisaalta tikkareita meni 580 eli niin monella oli kuitenkin heijastin”, kertoo Sanna Ruohonen vanhempainyhdistyksestä.

Suurin osa koulun väestä oli siis huolehtinut näkyvyydestään pimeänä talviaamuna. Heijastimia käyttivät Ruohosen mukaan niin pienemmät kuin isommatkin oppilailta.

”Pikkukoululaisista huomasi, että heitä ihan nolotti, jos heijastinta ei ollut.”

Heijastimia tarkistettiin sekä koulun ”isolla pihalla” eli urheilukentän puolella että ”pikkupihalla” eli seurakuntatalon puolella.

Pikkukoululaisista huomasi, että heitä ihan nolotti, jos heijastinta ei ollut.

Sanna Ruohonen

HEIJASTIMEN tarpeellisuuteen ja tarpeettomuuteen liittyy edelleen monenlaisia luuloja.

”Lapset perustelivat heijastimen käyttämättömyyttä esimerkiksi niin, että he tulivat autokyydillä kouluun, joten he eivät tarvinneet heijastinta. Me kerroimme, että heijastinta tarvitaan silti, kun koululle tullaan ison parkkipaikan läpi. Toinen perustelu oli koulumatkan lyhyys, ja siitäkin kävimme keskusteluja”, Ruohonen sanoo.

Suurelle osalle lapsista heijastinratsia oli jo tuttu juttu. Perinne on jatkunut Nuolialan koululla usean vuoden ajan aina marraskuun tietämillä.

”Lapseni käy Nuolialan koulussa kuudetta luokkaa, ja ainakin koko sen ajan koululla on pidetty heijastinratsiaa. Vasta muutamana vuonna olemme ruvenneet lahjoittamaan heijastimia tarvitseville. Aiemmin jaettiin vain tikkareita niille, joilla heijastin on”, Ruohonen sanoo.

Heijastimet ja makeiset hankittiin vanhempainyhdistyksen varoilla.

NUOLIALASSA asuva Ruohonen kertoo huomanneensa, että nykyään lapset käyttävät heijastimia yleisesti ottaen hyvin.

”Vapaa-ajallakin lapsilla näkyy paljon sellaisia henkselin mallisia heijastimia. Kuutosluokkalaisen lapseni kaveriporukassakin heijastimia vielä käytetään. Veikkaan, että yläkoululaiset mustine vaatteineen ovat se haastavampi kohderyhmä.”

Yleisiä ovat Ruohosen havaintojen mukaan myös erilaiset heijastavasta materiaalista valmistetut talvivaatteet, kuten rukkaset.

VAAN mikä mahtoi olla koulun henkilökunnan heijastintulos? Muistivatko myös aikuiset näkyä pimeällä?

”Olin mukana ratsian myöhäisemmässä vuorossa, eli en tiedä, mikä koululle aikaisin aamulla saapuneiden aikuisten osuus oli. Muutamana vuonna on ollut sellaisiakin aikuisia, joilla ei heijastinta ole ollut”, Ruohonen kertoo.

Lue myös: Heijastavasta kankaasta valmistetut vaatteet ja laukut ovat nykyään suosittuja – Pitää kuitenkin muistaa, että ne eivät välttämättä täytä heijastimen määritelmää

Juttua korjattu 1.12. klo 13.40: Kuvassa oikealla olevan henkilön nimi on Piritta Sarkki, ei Särkki, kuten kuvatekstissä aiemmin virheellisesti kerrottiin.