KUN Riitta Järvelä sai 13-vuotiaana kummitädiltään lahjaksi oman kameran, hän tiesi heti haluavansa valokuvaajaksi.
Päätös piti. Nykyään Järvelällä, 72, on taiteellista työskentelyä takanaan puoli vuosisataa, eikä hän suunnittele koskaan eläköityvänsä taiteilijan työstä.
”Taidetta tehdessä olen hengissä, siitä saa itselle niin paljon iloa. On niin paljon, mitä haluaisin vielä tehdä”, Järvelä sanoo.
JYVÄSKYLÄSSÄ varttunut Järvelä on asunut Pirkkalan Haikassa viimeiset 30 vuotta. On siis korkea aika, että hänen teoksiaan nähdään näyttelyssä kunnan omassa Galleria 2:ssa. Ilo-näyttelyn vanhimmat valokuvat ovat vuodelta 2012.
Järvelän taiteellinen ura pitää sisällään valokuvataiteen lisäksi keramiikkaa ja videotaidetta. Järvelän kuvissa ja veistoksissa seikkaillaan maailman ympäri. Näyttelyn valokuvavedoksissa nähdään henkilöpotretteja Järvelän lukuisilta Aasian-matkoilta, ja myös jotkut keraamisten veistosten ihmishahmoista ovat saaneet vaikutteita Aasian kulttuureista.
NÄYTTELYN isot valokuvavedokset Järvelä on kuvannut perinteisesti filmille Hasselbladin kameralla. Taiteilija ei ole toistaiseksi vaihtanut filmikameraa digitaaliseen, vaikka digikameran omistaakin.
Toisaalta Järvelä on huomannut kännykkäkameran näppäräksi työkaluksi varsinkin videoiden kuvaamiseen. Esimerkiksi näyttelyssä italialaislasten leikkejä esittävä videoteos Peili on kännykän linssin läpi kuvattu.
Pitkään Järvelä kuvasi ainoastaan mustavalkokuvia.
”Kun täytin 50, aloin kuvata väreissä. Sen jälkeen en ole pystynyt enää kuvaamaan mustavalkoisella! En enää kykene näkemään maailmaa mustavalkoisena, kuten ennen”, Järvelä kertoo.
JÄRVELÄ on tehnyt koko ikänsä ansiotyötä elättääkseen itsensä taiteilijana. Apurahoja on hänen mukaansa yhä vaikeampi saada hakijoiden määrän lisääntyessä. Nykyään hän on palkkatyöstä eläkkeellä.
”Siskoistani toinen on taidemaalari ja toinen tekstiilitaiteilija. He saavat nykyään valtion ylimääräistä taiteilijaeläkettä. Itse en aio hakea sitä, sillä ei minua ole koskaan noteerattu sillä tavalla taiteilijana, että voisin saada sitä. Olen valinnut toisenlaisen tien ja elättänyt itseni muulla työllä.”
Palkkatyö on toisaalta tuonut myös paljon hyvää Järvelän taiteelle. Keramiikan tekoon hän ryhtyi, kun hän aloitti Tampereella Kalevan lukion kuvaamataidon opettajana vuonna 1993. Opettajana hänen piti opettaa myös keramiikkaa, joten sitä piti totta kai ryhtyä opettelemaan.
Nykyään keramiikka on Järvelälle kenties rakkain taidemuoto.
”Koko ajan haluaisin mieluiten vain tehdä keramiikkaa.”
HAIKASSA Järvelä on viihtynyt erinomaisen hyvin. Asuinalueessa häntä viehättää erityisesti sen yhteisöllisyys. Järvelä on myös ollut kuvatoimittajana Haikan poluilla – yhteisöllistä elämää Haikassa 2000-luvulla -kirjan tuotannossa, ja kirjan valokuvat ovat suurelta osin hänen ottamiaan.
Pirkkalan kunnalta Järvelä toivoisi lisää huomiota taiteilijoiden työskentelyedellytyksiin.
”Se, mikä Pirkkalassa alun pitäen ilahdutti minua, oli, että tämä tuntui olevan kulttuuriystävällinen kunta. Sittemmin kunta on joutunut luopumaan useista taiteen harrastajien työskentelypaikoista, joita oli ennen esimerkiksi Anian koululla ja Killon kaupassa. Täältä puuttuu tiloja, joissa työskennellä. Pirkan opiston keramiikkatyöpajakin on pitänyt siirtää hankalaan paikkaan Vaittin teollisuusalueelle”, Järvelä sanoo.
Ilo. Riitta Järvelän valokuva- ja keramiikkanäyttely Galleria 2:ssa (Suupantori 2) 2.12. asti. Avoinna ma–pe klo 10–19, la klo 10–15.
