MAURI Moilanen 25.10. 1934 Viipuri, 20.8. 2023 Pirkkala.
Mauri syntyi Viipurissa ja sieltä hän joutui lähtemään evakkotielle. Tätä Maukku muisteli meille työtovereille Pirkkalan seurakunnassa. Muistot Viipurista olivat hänelle tärkeitä ja se näkyi hänen elämänasenteessaan. Kotoa saatu uskonnäkemys ja rakkaus musiikkiin kantoivat häntä.
Maukku tuli Pirkkalaan poikatyöntekijäksi vuonna 1964. Hän muisteli huumorilla, kuinka silloinen kirkkoherra toivotti hänet tervetulleeksi: ”Moilanen muistakaa, ettei pojille pidetä saarnoja”.
Maukun asenne poikiin oli erittäin ymmärtävä. Monet pojat muistavat Maukun sanontoja, joilla hän nuorten kasvua tuki. Maukulla oli sydäntä vaikeuksiin joutuneita poikia kohtaan.
Mauri oli innostunut puhallinmusiikista. Hän sai kanttori Pentti Seppälän innostumaan orkesterin perustamisesta seurakuntaan. Mauri soitti itse pasuunaa. Aikanaan Seijan ja Maurin lapset tulivat mukaan soittokuntaan. Vielä eläkkeellä Maukulle puhallinorkesteri oli tärkeä.
Leireillä saimme herätä Mauri trumpetin soittoon ja sävelmään: ”Joka aamu on armo uus.”
Maukun työssä olivat tärkeitä alueita poika- ja nuorisotyö, puhallinmusiikki ja ystävyysseurakuntatyö. Kun seurakunta hankki Lotjan tuvan, niin Lapin retket suuntautuivat nyt Lotjalle. Oli isä ja poika -leirejä ja aikuisten ruskaretkiä.
Mauri oli innostajana, että Pirkkalan Pihlajaniemeen alettiin talkoilla rakentaa leirimajaa ja saunaa. Pihlajaniemi oli nuorisolle jo aiemmin tuttu paikka. Kolmisenkymmentä vuotta Mauri piti telttaleirejä pojille siellä. Kun sateisena kesänä poikien teltassa oli vesilammikko, niin pojat kirkkain silmin kertoivat, että Maukku on sanonut, että tämä on henkiinjäämisleiri.
Viime viikolla Pirkkalan seurakunta nimesi Pihlajaniemen kunnostetun leirikeittiörakennuksen Maukunmajaksi entisen nuorisotyöntekijänsä kunniaksi.
MAUKKU oli toimissaan laaja-alainen. Ollessani nuorisopappina pidimme vanhainkodilla vuorotellen hartaushetket.
Kun sateisena kesänä poikien teltassa oli vesilammikko, niin pojat kirkkain silmin kertoivat, että Maukku on sanonut, että tämä on henkiinjäämisleiri.
Retkenjärjestäjänä Maukku toteutti matkoja maamme rajojen ulkopuolelle Ruotsiin, Viroon ja mm. Muurmanskiin, Petroskoihin, Pietariin.
Mauri oli mies, jonka ajatukset olivat rauhan ja ymmärryksen sävyttämiä.
Kun saimme yhteyden Saarenmaalle Valjalaan ja sen kirkkoherraan Gustav Kutsariin, niin syntyi vahva ystävyys saarenmaalaisten kanssa. Mauri innosti Pirkkalan miehiä talkoisiin kunnostamaan pastoraattia, jonka yläkertaan rakennettiin talvikirkko. Maukku sai myös haalittua lahjoituksia, joita toimitettiin seurakuntaan.
Viron kirkko on palkinnut Maurin mitalilla ansiokkaasta avusta Valjalan ja Orissaaren seurakunnille.
Kun Maukku jäi yli 30 vuoden jälkeen eläkkeelle, niin hän jatkoi työtä vapaaehtoisena puhallinorkesterin ”isänä” ja Valjalan talkoomiesten innostajana.
Kun ajattelen ystävääni Maukkua, tunnen tästä ystävyydestä suurta kiitollisuutta ja samalla tunnen suurta arvostusta Seija-puolisoa kohtaan. Kyllä siinä tarvitaan suurta sydäntä kun elää työlleen ja musiikille antautuneelle miehelle. Kiitos Seija ja Mauri.
Juhani Husa
Kirjoittaja on Pirkkalan entinen kirkkoherra
