NUORI suomalainen matkailija joutui hieraisemaan silmiään brittiläisessä ruokakaupassa seitsemisen vuotta sitten.
Kaupan hyllyssä oli tarjolla muovisia viinilaseja ja niiden sisällä annos punaviiniä. Juomia suojasi kätevä irtirepäistävä kansi, saman tyylinen kuin meikäläisten kerta-annosjogurteissa.
Brittiläinen kaupassakävijä voi siis napata mukaansa tasan yhden viiniannoksen vaikkapa piknikille. Ja kätevästi samasta kaupasta kuin muut ruokatarvikkeet.
Matkailija – siis minä – oli keksinnöstä niin äimistynyt, että halusi heti kotiin palattuaan kertoa siitä kotiväelle.
Kuinka kummallista! Kuinka nokkelaa! Kaikkea ne keksivät!
JOSTAIN syystä nuo muoviset viinilasit palaavat mieleeni joka kerta, kun Suomessa keskustellaan alkoholin myynnin helpottamisesta.
”Sääntö-Suomi” on trendikäs haukkumanimi maallemme, jossa kaikkiin mahdollisiin elämänalueisiin kohdistuu rutkasti sääntelyä. Mediassakin ihmetellään säännöllisin väliajoin alkoholimyynnin kummallisuuksia ja ristiriitaisuuksia, kuten verkkomyynnin pelisääntöjä. Pohjimmiltaan kysymys on aina sama: miksi tehdä alkoholin myynnistä vaikeaa, jos siitä voisi tehdä helppoa.
Uudessa hallitusohjelmassa on tartuttu härkäviiniä sarvista ja linjattu, että vähittäismyyntilupa laajennettaisiin koskemaan enintään 8 prosenttia alkoholia sisältäviä juomia, kun nykyinen raja on 5,5 prosenttia. Puoliväliriiheen mennessä olisi tarkoitus valmistua myös selvitys 15-prosenttisten viinien myynnin vapauttamisesta.
Mitähän sanoisivat vahvempien alkoholijuomien tulosta lähikauppaan kaikki ne ystäväni, jotka ovat lapsuudessaan kärsineet vanhempiensa juomisesta?
TURISTIN rennossa mielentilassa take away -viinilasiin suhtautui hauskana kuriositeettina ja mahdollisena etkojuomana. Kun katse kääntyy suomalaisten ruokakauppojen hyllyväleihin, mieleni muuttuu.
Mitähän sanoisivat vahvempien alkoholijuomien tulosta lähikauppaan kaikki ne ystäväni, jotka ovat lapsuudessaan – ja yhä aikuisuudessaan – kärsineet vanhempiensa juomisesta? Mitä vaikutuksia alkoholistiperheille olisi sillä, jos leipää ja maitoa hakiessa käden ulottuvilla olisi nykyistä tujumpia vaihtoehtoja? Entä miten nämä vaikutukset sointuisivat yhteen sen kanssa, että hallitus haluaa vähentää sote-kuluja?
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan alkoholi on kansanterveyden suurin yksittäinen uhka, ja alkoholihaitat ovat lisääntyneet sen jälkeen, kun kauppojen valikoimiin sallittiin vahvat oluet ja limujuomat.
Kesäkuussa ministeriö ilmaisikin hallituspuolueille, että enintään 15 prosenttia sisältävien viinien ja oluiden myynnin salliminen ruokakaupoissa vaikuttaisi kielteisesti sosiaali-, terveys- ja talouspolitiikan tavoitteisiin.
SÄÄNTELYN vastustaminen on pop, mutta rajoituksia tehdään aina syystä. Yhteiskunnan ja valtion pitäisi olla aina heikoimman puolella.
Pärjääville, terveille ihmisille ei koidu kohtuutonta vaivaa siitä, että vahvat juomat piknikeille ja muihin hippoihin haettaisiin jatkossakin Alkosta. Näin siis ainakin täällä meillä kaupungistuneilla alueilla. Alkoholin kanssa kamppaileville ja heidän läheisilleen taas koituu kohtuutonta haittaa siitä, jos entistä useammasta paikasta voi ostaa entistä vahvempia aineita.
EIVÄTKÄ suomalaiset taida sitä halutakaan.
THL:n tammikuussa teettämän kyselyn mukaan lähes 80 prosenttia suomalaisista on tyytyväisiä nykyisiin alkoholin myyntiaikoihin ja -paikkoihin. Vain 12 prosenttia kansalaisista toivoi väkeviä alkoholijuomia ruokakauppoihin.
Niin nokkelalta kuin se viinilasi sääntösuomalaisen mielestä tuntuikin siellä Brexitiä edeltäneessä Englannissa.
