”ELÄMÄ on kuin kirja. Se, joka ei matkusta lukee vain ensimmäisen sivun”.
Lomareissu ystävän luokse Tanskaan piirtää taas uusia kuvia kirjaani. Matkamme suuntautuu sisämaahan, Jyllantiin. AirBalticin siivet näkyvät koneen ikkunasta, kun lennämme pilvien yläpuolella Pirkkalasta Kööpenhaminaan.
DSB-yhtiön juna jatkaa matkaamme Vejleen. Tanskan junaliikenne on yksityistetty ja ravintolavaunut ovat historiaan kuuluvia muistoja.
Junan jyskyttäessä eteenpäin Järvi-Suomen asukkaan silmä etsii raikasta sinistä pilkahdusta loppumattomien maissi-, peruna-, sipuli-, kaura- ja joulukuusipeltojen välistä. Pari kertaa sellainen vilahtaakin maisemassa. Kallioihin tottunut silmä odottaa graniittiseinämää, jota koskaan ei näy.
Korkeiden puiden sijasta silmä tavoittaa lukemattomia tuulivoimaloita. Jo joulukuussa 2013 Tanska tuotti tuulivoimalla noin 55 prosenttia kaikesta sähköntuotannostaan. Huipputunteina luku on noussut sataan prosenttiin.
TANSKASTA löytyy myös metsiä ja mäkiä. Kävelemme Himmelbjergetissä kahdeksan kilometrin verran reittejä, joiden nousut olisivat yhteen putkeen laitettuna ollut noin puolen kilometrin verran. Alue on osittain luonnonsuojelualuetta ja oloni tuntuu kotoisalta. Ylivoimaisesti eniten puulajeista vastaan tulee tammi. Niitä on kaikkialla viikon aikana.
Sade ja myrsky iskee niskaamme juuri kun yritämme näköalapaikalle. Sateenvarjo vääntyy nurin ja painelemme suurimman tammen alle suojaan. Poistumme metsästä ja pysähdymme hetken ajamisen jälkeen alueen ainoan järven ainoalla uimarannalla.
Kaksi puoliympyrän muotoista laituria rajaavat matalan alueen lapsille ja toinen antaa tilaa syvemmälle järveen. Vesi tulee lähteistä ja on kirkasta kuin Hossan järvissä. Yllättäen rannalla on sauna. Se on pois käytöstä kiistan vuoksi. Kiistan aihe on valtakunnallisissa uutisissa; sallitaanko saunassa uikkarit vai ei.
TOISEN päivän jälkeen mahamme olivat sitä mieltä, että tanskalaiset syövät liian vähän. Keitämme lämmintä lounasta päivittäin eikä isäntämme pahoita siitä mieltään.
Tanskalaiset ovat leivän suurkuluttajia. Sitä syödään aamupalaksi ja lounaaksi. Välipalaa ei välttämättä nautita lainkaan tai sekin on leipää. Päivällinen on iso ja raskas kuuden aikaan illalla ja iltapalaa joko on tai ei. Lounasleivälle kasataan erilaisia täytteitä, mutta siltikin se on täyttävyydeltään mielestämme korkeintaan hyvän välipalan arvoinen.
Hän pyörittää pyyhettä päänsä päällä, selän takana, ravistelee ja kiepauttaa milloin mitenkin löyhyttäen saunatuoksua ympäriinsä.
SAUNAT eivät kuulu tanskalaiseen kotiin, ellei sitten ole sattunut saamaa puolisokseen suomalaista. Muutakin erilaista on; ovet aukeavat sisäänpäin ja ikkunat alhaalta ulospäin. Tanskalaiset myös rakastavat lyhyttä nurmikkoa ja huoliteltuja puutarhoja.
Parisataa ihmistä täyttää Ikastin uimahallin ja meteli on sen mukainen. Ulos on rakennettu kahdeksankulmainen kotasauna. Suomalaiset silmäni syttyvät, nyt päästään asiaan! Kävelen pari askelta sateessa, avaan saunan oven ja arvioin lämpötilan ihotuntumalla kerrasta oikein, 80 astetta.
Lämmöstä on nauttimassa noin kymmenen henkilöä. Kiuas on keskellä, lauteet korkeat mutta löylykulhoa ei ole. Ystäväni kertoo minun olevan Suomesta ja joku yrittää heti tavoitella sanaa löyly.
Sisään astuu saunagus eli saunamestari. Nuori mies saunahatussa ja uikkareissa asettaa lumikökön kiukaalle ja pian alkaa havun tuoksu levitä saunaan. Hän kaataa varovasti hieman löylyä lisää, ottaa pyyhkeen ja aloittaa esityksen. Hän pyörittää pyyhettä päänsä päällä, selän takana, ravistelee ja kiepauttaa milloin mitenkin löyhyttäen saunatuoksua ympäriinsä. Liikkeet ovat tarkoin harjoiteltuja.
Toinen lumikasa ja tuoksu vaihtuu appelsiiniin, lisää pyyhetemppuja, lopuksi vettä saunojien päälle ja saunagus saa aplodit hyvästä työstä.
POIMURI täyttyy mustikoista, paarmat pyörivät ympärillä ja minä vedän syvään henkeä hiljaisessa suomalaisessa metsässä. Tanskan pellot olivat omalla tavallaan viehättäviä, mutta tämä on minun paratiisini.
Oikaisen selän ja mittailen katseellani lupaavasti täyttyvää ämpäriä. Jos ei tule marjaa niin tulee liikuntaa ja mielenrauhaa, aina metsä kulkijalle jotain antaa. Tätä en vaihtaisi pois.
