Tyypillinen aamu: Kello on kuusi. Aika nousta. Onhan tässä tullut nukuttua, koska vintti pimeni edellisiltana kymmenen kieppeillä.
Epätyypillinen aamu: Kello on jo puoli kahdeksan. Äkkiä ylös, päivä on melkein puolessa, ehtiikö tässä enää mihinkään ryhtyä.
Jos aion saada jonkin työn tehtyä, on alettava lapioimaan hyvissä ajoin ennen iltapäivän tunteja; tätäkin tekstiä kirjoitan päivällä.
Olen siis aamun virkku ja illan torkku. Herääminen päivänkajossa ei tuota tuskaa, mutta pikkutunneille sinnittely kyllä.
Agraariyhteiskunnan suosima vuorokausirytmi on ollut minulle aina ominaista, muttei oma valinta.
KOULUIHIN riennetään aamukahdeksalta ja samoihin aikoihin liikahtavat byrokratian rattaat. Liikenneruuhkien painottuminen aamuihin ja illansuuhun kertoo jotakin elämänrytmistä, kuten myös sähkön kulutuksen mittaritkin.
Vaikka paljon puhutaan 24/7-yhteiskunnasta, elämme vain päivän kerrallaan – yöstä ei mainita mitään. Iltavirkut purnaavatkin, että yhteiskunta on aamuvirkkujen dominoima.
Jotka näin väittävät, tiedoksi: en kisko itseäni väkisin punkan pohjalta ylös viettääkseni voittajien tuntia kello 05 alkaen ja ulosmitatakseni sen tuloksia. Herään siksi, että minua ei vaan enää nukuta.
Haluaisin vedellä hirsiä aamuvarhaisella ja paljon myöhempäänkin päivän agendan niin salliessa. Yksi elämän nautinnoista kun kuuluu olevan pitkään aamulla nukkuminen.
Mutta ei: herään aikaisin pyhänä ja arkena riippumatta siitä, olenko koisinut hyvin ja tarpeeksi, vähän ja huonosti, hyvin mutta vähän tai tarpeeksi mutta huonosti.
ME AAMUVIRKUT olemme säntillisiä ja lievästi takakireitä uurastajia, joiden kestojännittyneillä hartioilla lepää yhteiskunnan pyöriminen päivärytmissään. Jos voisin valita, olisin yökukkuja.
Iltavirkuissa on aavistus kapinaa vallitsevaa järjestystä vastaan ja salamyhkäistä dekadenssia. He saavat virtansa pimeyden ytimestä eivätkä valosta.
Iltavirkku pääsee näkemään ja kokemaan yöpuulle käyneessä ympäristössään paljon sellaista, mitä aamuvirkku ei koskaan, jos kumpikin seuraa sisäisen kellonsa määräämää tahtia. Täytyy olla perin kiintoisaa olla pirteimmillään silloin, kun muut lojuvat tiedottomina.
Öisin, kun muu maailma nukkuu, vallitsee aivan eri tunnelma kuin päivisin; näin minulle ovat yön eläjät kertoneet.
ERITOTEN näin kesällä minua harmittaa se, etten jaksa valvoa. Haluaisin niin nauttia kauniista ja kuulaista kesäöistä skarppina.
Jospa yrittäisin? Täytyisi yrittää pitää silmänsä auki tällekin mahdollisuudelle, vaikka kuinka tuntisin tarvetta ummistaa silmät.
