MEITÄ kaikkia luetaan ulkoisen olemuksen kautta ilman, että voimme vaikuttaa tulkintaan. Se tekee ulkonäöstä sekä varsin yksityistä että todella julkista. Ulkonäkö on myös ominaisuus, jolla yhtäaikaisesti sekä erotutaan muista että liitytään muihin. Näitä seikkoja Kaisa Syrjänen tutkii töissään, joita on esillä pääkirjastossa Galleria 2:ssa.
Valokuvia ja tekstiä sisältävien töiden lähtökohta on myös viehättävyyden normin tarkastelu. On vaade olla tietyn näköinen tietyssä paikassa. Se merkitsee muun muassa, että useampiin työtehtäviin lähtiessä ei voi pukeutua virttyneisiin kotitamineisiin. Muodollisia juhlia varten taas pitää sonnustautua eri asuun kuin arkena. Tässä yhteiskunnassa ja tässä ajassa onkin vaikea olla piittaamatta siitä, miltä näyttää.
”En sano, että ulkonäkö kaikkia kiinnostaisi, mutta jollakin tapaa siihen oletetaan ikään kuin reagoitavan.”
HISTORIALLISISTA sekä nykypäivän dokumenteista koostuva Tutkimus kauneuden politiikasta -näyttely on ote viisiosaisesta teoskokonaisuudesta. Syrjäsen mukaan se käsittelee ulkonäön roolia ja merkitystä länsimaisessa kulutuskulttuurissa eritoten feminiinisyyteen ja naisoletettuihin kohdistuvien odotusten näkökulmasta.
Naisen ulkonäöllä onkin aina ollut painoarvoa. Jos aiemmin nainen saattoi yleisesti tunnustetun kauneutensa ansiosta solmia hyvät naimakaupat naapurikylän nuorukaisen kanssa, sosiaalisen median aikakaudella kauneudella ja ulkonäöllä on jokin muukin ulottuvuus. Some on alusta, joka tekee ulkonäön saralla tiettyjä ilmiöitä näkyvämmiksi, Syrjänen pohtii.
”Kauneus- ja ulkonäköihanteet muodostuvat erilaisissa sosiaalisissa kuplissa. Jos aiemmin se oma kupla on ollut vaikkapa nuorten kohdalla oman koulun tai oman kaupunginosan ikätoverit, on se tänä päivänä mahdollisesti kymmenien- tai satojentuhansien tai jopa miljoonien sosiaalisen median käyttäjien joukko. Ulkonäkö on mitä suurimmissa määrin tiettyihin normeihin mukautumista ja ne normit ja ihanteet määräytyvät sosiaalisissa kuplissa.”
Normien noudattamisesta palkitaan tai sanktioidaan positiivisin tai negatiivisin keinoin riippuen siitä, miten teko tai asia suhteutuu yleiseen hegemoniaan, Syrjänen sanoo. Yhtenä esimerkkinä tästä hän pitää muun muassa kommentointia ja tykkäilyä sosiaalisessa mediassa.
Kyseessä on ristiriitainen ilmiö, jossa palaute tuo mahdollisesti hyvää oloa, mutta samalla se mahdollisesti ruokkii pyytämään lisää palautetta, mikä mahdollisesti lisää paineita. Jatkuva kommentointi saattaa myös lisätä tunnetta, että on jatkuvan katseen kohteena.
”Näin sosiaalinen media siis korostaa tätä somen ulkopuolellakin tapahtuvaa ilmiötä.”
SYRJÄNEN sai inspiraation teoskokonaisuuteensa luomiseen luettuaan Turun yliopiston tutkijaryhmän teoksen kirjan Ulkonäköyhteiskunta – ulkoinen olemus pääomana 2000-luvun Suomessa. Kirja avaa hänen mielestään kiinnostavalla ulkonäköä sosiaalisena prosessina.
”Mielenkiinto kirjaan lähti siitä, että olen tyttönä ja naisena elänyt ulkonäköpaineiden alla.”
Se, miten Syrjänen oman ulkonäkönsä nyt kokee, on hänen mielestään monitasoinen kysymys. Yhtäältä hän kamppailee ulkonäköpaineiden kanssa, mutta yleisesti ottaen hänen on helppo ulkonäkönsä puolesta luovia länsimaisissa yhteiskunnissa. Vaaleaihoisena, normaalipainoisena ja vammattomana hän myötäilee useita nykyisessä ajassa ja paikassa vallitsevia ulkonäkönormeja.
Teoskokonaisuutensa työstäminen onkin saanut Syrjäsen pohtimaan omaa ulkonäköä monelta kantilta.
”Kun työskentelee aiheen parissa, on tullut enemmän tietoiseksi siitä, miltä näyttää. Sekä hyvässä että pahassa.”
PIRKKALASSA on esillä teoskokonaisuuden neljäs osa. Kolme ensimmäistä osaa on esitetty aiemmin Lahdessa, Kotkassa ja Tampereella.
Galleria 2:ssa on esillä osittain samaa materiaalia kuin kolmessa aiemmassakin teososassa, mutta laajemmin. Nyt esillä on muun muassa valokuvia, jotka Syrjänen on ottanut Helsingissä vastaantulijoiden silmistä.
Silmäotokset ilmentävät sitä, kuinka ulkonäkötyötä tehdään usein toisten katseilta piilossa, mutta toisten katseita varten. Syrjänen ei täysin uskokaan toteamusta, että ulkonäkötyötä tehtäisiin vain itsen vuoksi, kuten monen kuulee vakuuttavan.
Tekstitaltiointeihin hän on kerännyt uutisotsikoista, kommenttikentistä ja somesta keskusteluja, joissa ruoditaan muun muassa naispoliitikkojen ulkonäköä.
Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus ovat tukeneet teoskokonaisuuden valmistusta. Teoskokonaisuuden päättävä viides osa tulee syyskuussa esille Valokuvagalleria Hippolyteen Helsinkiin.
Näyttelyiden jälkeen Syrjäsen aikeena on koostaa monivuotisesta tutkimuksestaan tekstiä ja valokuvaa yhdistävä kirja.
Ensimmäinen kirjaluonnos valmistui jo vuosi sitten. Ensyklopediamainen versio seuraa rakenteeltaan vanhojen tietokirjojen esitystapaa.
SYRJÄNEN (s. 1997) on helsinkiläinen kuvataiteilija ja valokuvaaja. Hän valmistui valokuvan pääaineelta Lahden Muotoiluinstituutista (Medianomi AMK) vuonna 2022. Henkilökohtaisen työskentelyn lisäksi hän on perustajajäsenenä poikkitaiteellisessa Tyyppinen -kollektiivissa. Hän on myös Utopias Lahti -valokuvafestivaalin näyttelykoordinaattori.
Kaisa Syrjäsen Tutkimus kauneuden politiikasta (osa IV) -näyttely on esillä Pirkkalan pääkirjaston Galleria 2:ssa 5. kesäkuuta saakka.