PIRKKALAN Sikojokeen istutettiin toissa viikolla noin 7500 taimenen mätimunaa pienissä muovirasioissa. Tavoitteena on muodostaa jokeen oma luontaisesti lisääntyvä taimenkanta.
”Toukokuussa poikaset uivat rasian reikien läpi jokeen ja parin-kolmen vuoden kuluttua osa niistä vaeltaa alas Pyhäjärveen. Sieltä ne palaavat jokeen 5-6-vuotiaina kutemaan, kertoo ympäristöasiantuntija Sami Ojala Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksestä (KVVY).
Maaliskuun lopun hanget kimmelsivät ja peurat katsoivat kulkijoita Sikojoen viehättävästä suistosta, kun Ojala kantoi mätirasioita kohti Iharinkoskea Pirkkalan ympäristöpäällikön Vesa Vannisen ja ympäristötarkastaja Kalle Salovaaran kanssa.
Sikojokeen istutettiin ensi kerran mätimunia. Tätä ennen istutuksia on tehty poikasilla.
”Tavoite on nyt tehdä samanlaisia istutuksia kuuden vuoden ajan ja seurata, tuleeko jokeen elinvoimainen taimenkanta”, Ojala kertoi.
Ojala kertoi, että aiempien vuosien istutusten tulokset eivät ole olleet niin hyviä kuin vaikkapa Härmälänojan yläjuoksulla Pärrinkoskessa. Sikojoella taimenten elinalueet ovat kärsineet kuivista kesistä. Viime syksyn sähkökoekalastuksessa ei havaittu yhtään taimenenpoikasta.
Tilannetta voi Ojalan mukaan parantaa pohjakynnyksillä ja muilla toimilla, joilla valumavedet saataisiin virtaamaan jokeen tasaisesti vuoden mittaan. Nykyisin Sikojoella nähdään nopea kevättulva lumien sulaessa. Jokeen on kunnostettu yksi kutusoraikko taimenille.
”Myös veden laatu ja lämpötila ovat lohikaloille tärkeitä. Ne viihtyvät viileissä vesissä”, Ojala kertoi.
Vesa Vanninen totesi, että istutusten tueksi on suunniteltu kunnan osalta kunnostustoimia, kuten tulvatasanteiden tekoa. Näin vesi saataisiin riittämään joessa kesän ylikin.
”Joessa on lisäksi yksi selkeä kalojen vaellusta haittaava este. Ely-keskuksen kanssa selvitetään, miten se saataisiin purettua”, Vanninen kertoi. Kyseessä on rakennettu kivipato.
IHARINKOSKI solisi pikkuruisesta koostaan huolimatta vahvalla virtauksella, kun Sami Ojala laskeutui kahluuhousuissaan törmältä pari metriä leveään uomaan. Vettä oli haaroväliin asti.
Mätirasiat oli kiinnitetty betonilaattoihin rautalangalla. Ne pääsivät joen pohjaan odottamaan kesän tuloa. Rasioiden reikien läpi kulkeva hapekas vesi pitää mätimunat elossa. Mätimunat saadaan kalanviljelylaitoksen emokaloja lypsämällä.
Istutuksia tehtiin useampiin eri paikkoihin joessa.
”Kun kuoriutuneet poikaset ovat käyttäneet ravinnon ruskuaispusseistaan, ne mahtuvat uimaan reikien läpi. Kun haemme rasiat pois alkukesällä, ne ovat tyhjiä”, Ojala selvitti rasian toimintaa.
VANNINEN kiitteli, että luonnonvaraisen taimenen vuoksi tehdään Sikojoella hienoa ja arvokasta työtä.
Pirkanmaalla ja Pirkkalassakin on muitakin Sikojoen kaltaisia uomia, joihin taimenkantaa ollaan palauttamassa.
”Muutama viikko sitten teimme vastaavia istutuksia Peltolammin Pärrinkoskeen”, Ojala kertoo. Pärrinkoski on osa Härmälänojaa, joka laskee Pyhäjärveen Härmälänrannassa Pirkkalan ja Tampereen rajalla.
KVVY:n vastuulla on 27 eri vesistöä, joihin istutetaan taimenkantaa.
Härmälänojan loppuosaa on ennallistettu ja muillekin osuuksille on suunniteltu taimenten nousuesteiden poistotoimia.
”Taimen on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Uhanalaisten lajien suojelu on jo arvo sinällään”, Ojala tähdentää.
Luonnonvaraisten, rasvaevällisten taimenten kalastus on kielletty. Sakko rasvaevällisen taimenen saaliiksi ottamisesta sisävesistä napapiirin eteläpuolella on 2 440 euroa. Pyytää voi vain mitallisia rasvaevättömiä eli istutettuja taimenia.
