SOSIAALINEN media kuplii ja kihisee näin ennen vaaleja, mutta some-kipinöintiä tuntuu olevan enenevässä määrin muutoinkin.
On varmasti vaikeata saada selvää siitä, että mikä on totta ja mikä ei, mikä oleellista ja mikä enemmänkin toisarvoista.
Tämän päivän tietotulva vaatii erittäin hyvää medianlukutaitoa tämän erottamiseen.
Itse olen huolestunut erityisesti siitä sävystä jolla kirjoitetaan ja tavasta jolla käydään henkilöön kiinni. Tuntuu siltä kuin somessa saisi sanoa mitä vaan ja puhua mitä vaan.
Erityisesti tässä huolestuttaa se malli, jonka me aikuiset annamme lapsillemme ja nuorillemme. Ei ole ok sanoa mitä tahansa, vaikka henkilö ei olekaan edessäsi, vaan internetin toisella puolen.
TÄLLÄ HETKELLÄ tuntuu siltä, että yhteiskunnassamme ovat suurimmat erot ajattelussa, mitä on ollut moniin kymmeniin vuosiin.
Yhteiskunnallinen keskustelu, etenkin poliittinen keskustelu on kutistunut siihen, että nappaamme irrallisia lauseita ja teemme niiden pohjalta tulkintoja. Ymmärtämisen sijaan yritetään enemmänkin ymmärtää väärin, kuin tavoittaa toisen henkilön ajatusta ja sitä lähteä yhdessä jalostamaan eteenpäin.
Internetissäkin algoritmit jo ohjaavat ihmisten ajattelua, senkin vuoksi olisi erittäin tärkeätä, että näkisimme vaivaa toistemme ymmärtämiseksi.
Nuorten viesti vaalikentiltä on ollut se, että sosiaalisen median korostuneisuus on monella tapaa nykyään hyvä juttu, sieltä löytää hyvää sisältöä ja vertaisia, mutta taas toisaalta se voi olla myös ahdistava ympäristö.
Siellä(kään) asiat eivät usein ole sitä miltä ne näyttävät. Kaikilla menee hyvin ja kaikki on hienoa ja kiiltävää.
Tätähän elämä ei vaan aina ole.
MEILLÄ on sukupolvi joka kasvaa sosiaalisen median ympäröimänä. Me aikuiset emme aina ole tietoisia siitä mitä se tarkoittaa, ja miten se voi meidän nuoriimme vaikuttaa.
Emme osaa välttämättä olla tukena ja apuna oikein, sillä me emme ole tuota tilannetta eläneet. Nyt aikuisillakin mopo keulii.
On aivan uskomatonta millaista tekstiä suolletaan netin uumenissa. On unohtunut täysin se, että sananvapauden mukana, kuten kaikkien vapauksien mukana, tulee aina myös vastuu. Netissä on, muka kasvottomana, helppo heitellä asioita, joita ei tulisi ikinä sanottua toisella kasvottain.
Lapset ja nuoret kasvavat näiden aikuisten esimerkkien keskellä. Koulut pyrkivät toki kaikin keinoin opastamaan oppilaita medianlukutaidossa, mutta jatkossa objektiivisen tiedon löytäminen ja sosiaalisen median kriittinen arviointi ovat sivistysyhteiskunnan perustaitoja, joiden opettamiseen pitää yhä voimakkaammin panostaa.
Sen sijaan, että hakisimme hyvää oloa ja hyväksyntää sillä kuka osaa ”pistellä parhaiten”, voisimme koittaa keskittyä siihen, mikä on hyvää ja positiivista. Kääntää tämä keskustelun kulttuuri toiseen suuntaan.
Uskon, että keskittymällä asioihin, ja niihin asioihin jotka meitä yhdistävät, ennemmin kuin niihin jotka meitä erottavat, pääsemme pitkälle! Tulevalla eduskunnalla on tässäkin asiassa näytön paikka!
Taru Tolvanen
Kirjoittaja on eduskuntavaaliehdokas ja Pirkkalan valtuuston puheenjohtaja (sd.)
