ASUNTOJEN tarve oli suuri ja omakotitalojen teko oli nopeaa heti sotien jälkeen koko Suomessa. Suuri tarve oli etenkin siirtokarjalaisten talojen rakentamiseen. Luonnollisesti asuntojen tarve oli suuri Pirkkalassakin.
Valmetin lentokonetehtaan siirtyminen 1930-luvun lopulla Helsingistä Tampereelle, aivan Pirkkalan rajalle Härmälään lisäsi myös asuntotarvetta tällä seudulla. Killon alueen rakentaminen tuli ajankohtaiseksi, kun Valmet tarvitsi lisää työntekijöitä. Työvoiman tarve kasvoi, koska Suomi joutui tekemään sotakorvaustuotteita Neuvostoliitolle. Valmetin tuotantokapasiteettia kasvatettiin valmistamaan muun muassa laivatrukkeja, vetureita, moottoreita, hissejä ja paperikoneita.
Tampereelta ei vapaita asuntoja löytynyt. Tonttimaata hankittiin Haikan kartanolta Pirkkalasta Spåren suvulta. Tällä tavoin alkoi muodostua uusi asuinalue Pirkkalan Killoon.
Nimi Killo tulee siitä, kun vanhan Killon alueella sijaitsi Killon torppa. Torppa kuitenkin purettiin ja se siirrettiin Pirkkalan keskustaan Vähäjärven tuntumaan, jossa se sijaitsee vieläkin.
Tonttimaiden ostamisen lisäksi Valmet huolehti teiden ja kunnallistekniikan rakentamisesta sekä osallistui Killon alueen kaavoittamiseen, tiestön tekoon ja viemäriverkoston rakentamiseen.
Rakennustarvikkeiden käytön säännöstelystä vastasi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasiain osasto.
1940-LUVULLA tuli myös valtava tarve asuttaa Karjalan kannakselta evakoiksi joutuneet perheet.
Huutavan asuntopulan lievittämiseksi oli välttämätöntä tehostaa rajusti asuntotuotantoa ja tähän pyrittiin etenkin pientalotuotannon rationalisoinnilla.
Kolme merkittävintä tekijää, joilla tehokkuutta pyrittiin nostamaan, olivat teollisesti esivalmistettujen pientalotyyppien suunnittelun ja valmistuksen laajamittainen aloittaminen, tyyppitalopiirustusten suunnittelu ja julkaisu sekä rakennusalan yleisen standardisoinnin kehittäminen.
Ei ollut sattumaa, että jälleenrakennuskauden vallitsevaksi asuinrakennustyypiksi muodostui juuri pientalo ja tietynlainen pientalotyyppi, joita Killoon aluksi rakennetut omakotitalot edustavat.
Materiaalipulan vuoksi kaikki saatavilla ollut betoni ja teräs menivät tuolloin pääosin sotateollisuuden ja myöhemmin muun teollisuuden tarpeisiin. Tiiliteollisuudelle aiheutti vastaavasti vaikeuksia energiapula, jonka takia tiilituotanto putosi sodan aikana noin 80 prosenttia.
Puustakin oli pulaa, mutta se oli silti ainoa materiaali, jota ylipäänsä oli tarjolla asuntotuotannon tarpeisiin. Tämän lisäksi se soveltui erinomaisesti sarjatuotantoon.
VALMETIN lentokonetehdas tuki ja myötävaikutti merkittävästi asuntojen saamiseen työntekijöilleen.
Tuolloin Pirkkalan kunnassa ei ollut vielä asuinrakennusten lupamenettelyorganisaatiota vaan Killon ensimmäisten talojen luvat saatiin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasiain osastolta Helsingistä. Nämä luvat hankittiin lentokonetehtaan toimesta.
Ensimmäinen lupa, niin sanottu yhteislupa, oikeutti rakentamaan 32 asuinrakennusta ja siinä määritettiin rakennustyön suuruus yhteensä kuutiometreinä ja rakennusneliöinä.
Ensimmäiset lupahakemukset myönnettiin maaliskuussa 1948 ja ne käsittivät samanaikaisesti useita taloja eikä niissä määritelty tarkalleen sitä tonttia, mihin talo piti rakentaa.
Kahden kuukauden päästä saatiin toinen yhteislupapäätös 19 rakennukselle, jossa määriteettiin rakennustyön suuruus yhteensä kuutioina ja neliöinä.
Valtio hankki käsiinsä arkkitehdit ja suunnittelijat, joiden tehtävänä oli laatia talojen rakennepiirustukset valmiiksi talojen rakentajille. Samoin suuri osa materiaalista, jota ei ollut sotien jälkeen paljoa saatavana, hankittiin valtion toimesta. Tavarasta oli pulaa myös Killon rakentajilla ja siitä käytiin kovaa taistelua, kuka mitäkin saa ja missä järjestyksessä.
Tyyppitalojen suunnittelussa on mainittava arkkitehti Heikki Sysimetsä, joka työskenteli uransa aikana muun muassa puolustusministeriön rakennusosastolla, Valmetilla sekä rakennushallituksen suunnitteluosaston päällikkönä. Myöhemmin tuli mukaan myös muita arkkitehteja ja useat talotehtaat kiinnostuivat myös talojen suunnittelusta ja teosta.
POHJAKUVAT ja suunnitelmat tarvittiin ennen kuin taloja päästiin rakentamaan. Rakentajat saivat tehdä niihin pienehköjä muutoksia toiveidensa mukaan. Itse rakennekuvien ohjeisiin ei saanut kajota.
Tärkeä seikka oli kuitenkin savupiipun paikka. Piippu rakennettiin keskelle taloa ja tulisijat rakennettiin piipun ympärille kaikkiin huoneisiin.
KILLOON rakennettavia talotyyppejä oli alussa kolme: Aino, Killo ja Tammisuo, (vv. 1946–1950). Talot erosivat toisistaan lähinnä huonejärjestyksen osalta. Talot olivat puurunkoisia ja puuvuorattuja noin 100 neliömetrin kokoisia puolitoistakerroksisia taloja. Rakennuksien julkisivuverhouksena oli rimoitettu pystylaudoitus. Vasta myöhemmin tehtiin talojen seinämateriaaliksi rapattuja pintoja.
Asuinrakennuksista piirrettiin myös peilikuvat, jolloin tontin muoto mahdollisti rakennuksen sijoittamisen toisin päin.
Talon keskikerroksessa sijaitsivat keittiö ja asuinhuoneet. Kellarikerroksessa olivat sauna, pesutilat ja varastotilat. Vinttiä ei aluksi rakennettu, mutta se voitiin ottaa myöhemmin käyttöön ja sinne voitiin ottaa vuokralaisia. Vuokralaisia ajatellen portaat ylös kulkivat suoraan eteisestä.
Talojen rakentaminen tapahtui talkoohengessä. Joukosta löytyi kirvesmiehiä, muurareita, putkimiehiä sekä sähkömiehiä.
Tonttien rajalle rakennettiin yhteiset ulkovessat vierekkäisille taloille. Joissakin taloissa oli oma ulkovessa. Muita ulkorakennuksia ei tehty lukuun ottamatta, joitakin pieniä talousrakennuksia.
SEURAAVASSA vaiheessa 1940–50-luvun vaihteessa alettiin rakentaa uusia tyyppitaloja ja ne saivat nimet Sirkka, Yrjö ja Pansio. Niitä rakennettiin Killontorintien, Teivaantien ja Pirkantien varteen useita.
Nämä talot olivat jo hieman suurempia, mutta noudattivat samaa perinteistä rakennustapaa.
Pääosa näistä taloista on puuvuorattuja, mutta taloja tehtiin myös rapattuina. 1960-luvulla vanha arkkitehtuuri muuttui uusien talotyyppien tullessa mukaan.
Kaiken kaikkiaan vuosien myötä Killosta muodostui reilun 260 omakotitalon yhteisö ja se on laajentunut vielä Valmetin tehtaan lopetettua toimintansa yhä reilulla 30 omakotitalolla ja kolmella luhtitalolla.
LOPUKSI voidaan todeta, että 1940-luvun loppu ja 1950-luku oli voimakkaan kehityksen aikaa. Suomi kaupungistui, teollistui ja vaurastui ripeää tahtia.
Karjalaisen siirtoväen ja suurten ikäluokkien myötä väkimäärä kasvoi. Suomen väkiluku kasvoi 1950-luvulla neljästä miljoonasta lähes neljään ja puoleen miljoonaan. Uutta peltoa raivattiin korvaamaan sodassa menetetty peltomaa.
Pirkkalan väkiluku kaksinkertaistui 1940-luvun puolivälistä 1950-luvun puoliväliin. Vuonna 1954 asukkaita oli jo yli 5000.
Jutun kirjoittaja Timo Pyykkö on vuonna 2014 ilmestyneen Kotimme Killo -historiikin tekijä.
