MITÄ pitempään valtio pysyy itsenäisenä, sitä helpommin sitä pidetään itsestään selvyytenä.
Kautta historian itsenäisyyksiä ovat keikuttaneet sodat. Ja jos ei sota, niin jokin taustalla piileksivä kriisi.
Omaan nuoruuteeni, ja monen elämään sisältyi kylmän sodan (1947-1991) aika. Sitä en ainakaan minä osannut edes pelätä, siihen oli niin totuttu. Vaaraankin turtuu.
YKSI elämäni kummallisia sattumuksia oli varusmiesaikani, josta suurimman osan palvelin Etelä-Suomen Sotilasläänin esikunnassa. Silloinhan oli koko Suomenlahden pelikumppaninamme Neuvostoliitto.
Eteläpuolen meriemme perimmäinen seuranta tapahtui ko. esikunnasta. Ei silloin käsittänyt, miksi valvonta oli todella tarkkaa ja hektistä. Kaiken lisäksi meidän kolmen varusmiehen varassa oli virka-ajan ulkopuolella aika tärkeä osanen tuota seurantaa. Vaikka varsinaiset vaaran vuodet (1944-1948) olivat ohi, oltiin kuitenkin varpaillaan, sillä flexin kahva oli itäisessä naapurissa.
SODAT ovat olleet aina itsenäisyyden uhka, tuhansia vuosia. Vaikka näennäisesti mitään ei tapahdu, niin kyllä tapahtuu. Ainakin jonkun hirmuhallitsijan päässä.
Liian älykkäitä ihmisiä ei saisi valita diktaattoriksi. Kukaan ei voi väittää, etteikö esimerkiksi Putin olisi älykäs. Ei umpityhmä voi nousta rupisesta KGB-agentista diktaattoriksi. Sen lisäksi pitää osata vielä manipuloida miljoonia kansalaisiaan. Päälle uskotella olevansa vaaleilla valittu ikuinen presidentti. Älyä siinä tarvitaan, mutta saman verran hulluutta. Sellaista maailmanhistoria on pullollaan.
SUOMEN itsenäisyyden aika on melko lyhyt ja sotaisakin. Siksi sen säilyttämistä on osattu arvostaa. Olemme rauhaa arvostava kansa perimältään. Tällainen kansa osaa arvostaa rehellisyyttä. Rikoksista pitää saada rangaistus. Suomalainen rikollinenkin sen ymmärtää.
Mutta sitä ei kukaan ymmärrä, että sodan saa aloittaa ja murhata toisen maan viattomia ihmisiä ilman rangaistusta. Tai kyllä sanktiokin historian valossa joskus kylmällä rautakourallaan iskee.
Sota vaikuttaa aina koko maahan. Viime sotamme yksi taustatuki sijaitsi nykyisen ikkunamme alla Härmälänrannassa. Valtion Lentokonetehdas vaikutti paitsi maamme sotamenestykseen myös Härmälän ja osin Pirkkalankin elämään Suomen kriittisinä vuosina. Itsenäisyyspäivä palauttaa sen aina väkevästi mieleen.
SUOMEN ja Ukrainan sodat ovat kummankin kansan sisukkuuden näyte. On peräti kummallista, että sotimiselle ylipäätään on luotu säännöt. Koko sotiminenhan on vastoin ihmisyyttä. Venäjän terroristimainen menettely on lisäksi vailla minkäänlaista inhimillisyyttä. Kun kaikki tuo tapahtuu näinkin lähellä, voimistaa se maammekin itsenäisyystahtoa. Onneksi sen lisäämiseksi käynnistettiin tukitoimet Natoon liittymisen muodossa.
ON taas aika kaivaa esiin isäni kahdessa sodassa ryvettynyt sotilaspassi. Veteraanin iltahuudon kajahtaessa putoaa kyynel sen harmaalle kannelle.
Tänä vuonna varaan toisen kyynelkanavan Ukrainan kansan kamppailulle itsenäisyytensä säilyttämisessä. Kunnia itsenäisyydelle!
