Lukijalta: Kotihoitoa saavat eivät enää pärjää yksin – Huolestuttavaa, ettei ministeri tiedä, millä kriteereillä sitä annetaan

Henkilö, joka saa kotiin annettavaa hoivaa, on itse siihen suostunut tai hänen lähiomaisensa on sen hyväksynyt.

KOTIIN annettavien palveluiden piiriin päästäkseen ihmiselle on tehty hoidon tarpeen arviointi, RAI-arviointi, kotikäyntejä, lääkärin ja hoitajien panostusta unohtamatta. Iso koneisto on laitettu pyörimään. Henkilö, joka saa kotiin annettavaa hoivaa, on itse siihen suostunut tai hänen lähiomaisensa on sen hyväksynyt. Käynneistä on siis sovittu yhdessä, luottamuksellisesti.

Henkilölle tehdään hoito- ja palvelusuunnitelma. Sitä noudatetaan ja muutetaan tarpeen niin vaatiessa ja voinnin muuttuessa. Herättää suurta huolta ja jopa pelkoa, ettei hallituksemme ministeri tiedä, mitä kotihoito tarkoittaa ja millä kriteereillä sitä annetaan. Hoitoa saadakseen ei enää pärjää yksin.

Haastattelin Parkinsonin tautia, Als:sia sekä Lewyn kappale -tautia sairastavien omaishoitajia. Kaikilla käy kotihoito useita kertoja päivässä. He olivat kiitollisia hoitajien antamasta avusta, ”vertaistuesta” ja hetkistä, jolloin he saivat myös puhua jonkun ”ulkopuolisen”, osaavan ihmisen kanssa. Ilman kotihoidon käyntejä kaikki kolme vaikeasti sairasta olisivat kalliissa ympärivuorokautisessa asumisenyksikössä tai vuodeosastolla. Siellä heidät luokiteltaisiin hoidollisesti ”raskaisiin hoidettaviin” ja heitä hoitaisi kaksi hoitajaa.

Meillä kaikilla on vastuu heikoimmassa asemassa olevista. Heitteille ei pidä jättää yhtäkään.

Lee Jung
lähihoitaja
Superin liittohallituksen jäsen