Vatsaoireita Heikuralla oli ollut jo pidemmän aikaa. Monet niistä Ylellä työskentelevä Heikura sivuutti tai laittoi stressin piikkiin, etenkin kun ne välillä helpottivat. Marras-joulukuussa hän alkoi kuitenkin olla jatkuvasti ripulilla. Se herätti ajattelemaan, ettei tämä ole enää normaalia.
Lopulta hän sai otettua ulostenäytteen, mikä ei ripulista kärsivälle ole kovin helppoa. Tulehdusarvot olivat nousseet ja työterveyslääkäri kirjoitti lähetteen kolonoskopiaan eli paksusuolen tähystykseen.
Se tehtiin työterveyden puolella vuodenvaihteen jälkeen.
– Toki olisin varmaan Taysissakin siihen päässyt, mutta työterveydessä oli ehkä lyhyemmät jonot. Välillä vatsa rauhoittuikin, kun kiinnitin ruokavalioon huomiolta ja esimerkiksi jätin oluen kokonaan pois.
– Pyysin tähystystä varten ”kaikki huumeet” kipua lievittämään, mutta ei se sattunut yhtään. Höpöttelin kaikkea, kun gastrokirurgi Markku Aarnio tähysteli kameralla näkymiä. Äkkiä hän sanoi: ”Pekka, olepas nyt hiljaa, löysin täältä syövän.” Se kyllä hiljensi minutkin.
– Hyvään aikaan menin apua hakemaan, jo puoli vuotta myöhemmin olisi voinut olla myöhäistä. Ahdistus oli silti hirveä, ja menetin yöuneni. Yritin sinnitellä töissä, mutta polla oli ihan sekaisin unettomuuden takia, joten sain saikkua. En silti nukkunut öisin kuin pätkittäin ja heräilin painajaisiin. Päivällä tuli nukuttua ehkä nelisen tuntia.
Tutkimukset jatkuivat Taysissa. Helpottava tieto oli, että tietokonekerroskuvauksessa ei löytynyt etäpesäkkeitä. Leikkauspäiväksi annettiin 19. helmikuuta Hatanpäällä.
– Viikkoa aiemmin kävin siellä esitutkimuksissa. Tapasin syöpähoitaja Sanna-Mari Hartikaisen, ja paikalla oli myös leikkaava lääkäri, kirurgi Pipsa Peromaa-Haavisto. He kertoivat tarkkaan, mitä aiotaan tehdä ja arvioivat leikkauksen kestoksi kahdesta neljään tuntia. Vaimoni Marjo oli mukana tukihenkilönä. Itseltä saattoi osa puheista mennä ohi siinä kohtaa.
Heikura oli luottavaisin mielin. Hän kuvailee Peromaa-Haavistoa upeaksi gastrokirurgiksi, empaattiseksi ammattilaiseksi, ja tunsi olevansa hyvissä käsissä. Pari vuorokautta ennen leikkausta meni proteiinijuomia siemaillen.
Oli myös vaikeata löytää sopiva suolen katkaisukohta, jossa olisi riittävä verenkierto. Se on olennaisen tärkeää paranemisen kannalta, kun suolenpäät yhdistetään.
Viikkoa ennen leikkausta oli myös tehty suoleen tatuointi merkiksi siitä, mistä kohtaa leikataan. Leikkaus tehtiin tähystämällä, ja näkyviin jäivät vain pienet laastarit vatsan ihoon.
Heikuran herättyä kirurgi tuli tervehtimään ja kertoi, että paksusuolta poistettiin pidempi osa kuin alun perin piti, koska yläpäässä oli jokin ongelma. Normaalisti noin puolitoistametrisestä suolesta lähti pois 80 senttiä. Suolenpäät oli liitetty yhteen saumauskoneella, eli robotti teki liittämisen.
– Viikonloppu meni kivasti, ja köpöttelin vähän kävelemässäkin. Liikkeellelähtöä suositellaankin heti, makaamaan ei saa jäädä.
Kunnes maanantain vastaisena yönä kello kaksi toipilas heräsi hirveisiin vatsakipuihin. Hän pystyi kävelemään makuuhuoneesta alakertaan, mutta kipu vain yltyi. Ambulanssi tuli kymmenessä minuutissa, ja ensihoito auttoi hänet kyytiin. Suoneen laitettu kipulääke auttoi hiukan.
Ainoan kritiikkinsä Heikura suuntaa Acutaan, missä hänet ensin tavannut sairaanhoitaja määritteli nopeasti potilaalla olevan napatyrä ja oli lähettämässä takaisin kotiin. Napatyrä oli kuitenkin leikattu jo vuosia sitten, ja Heikura pisti vastaan: ei käy! Tulehdusarvokin oli huima 350. Potilas siirrettiin osastolle jatkotutkimuksiin.
Seuraavana päivänä löydettiin suolen saumasta tulehdus, mikä kuuluu olevan melko tavallista tällaisen leikkauksen jälkeen. Vuotoa saumasta ei kuitenkaan näkynyt. Heikura makasi gastrokirurgian osastolla ja sai kahdeksan tunnin välein antibioottia suoneen sekä ravintoa liuoksena.
Jo sitä ennen hänen puheillaan kävi avannehoitaja kertomassa, että painetta saumakohdassa vähennetään avanteella. Heikura totesi tyynesti ottavansa vastaan kaiken, mitä eteen tulee.
Leikkauksessa suolen saumasta oli löytynyt sormenpään kokoinen reikä, josta suolen sisältöä tihkui vatsaonteloon. Saumakohdassa oli myös pieni kuolio, ja veressä bakteereja runsaasti, suomeksi siis verenmyrkytys. Uusintaleikkaus oli kuitenkin mennyt hyvin.
Seuranta vuodeosastolla jatkui vielä kolme päivää, ja sitten hänet siirrettiin jatkamaan toipumista Hatanpäälle. Miehen kunto koheni hyvää vauhtia, ja verenmyrkytys saatiin tapettua.
– Siellä Pipsa tuli heti tervehtimään minua. Hän oli seurannut tilannettani, kun ensimmäinen leikkaus oli mennyt niin hyvin. Uusintaleikkauksessa otettiin pois pätkä suolta lisää ja saumattiin uudestaan.
– Tässä on kuitenkin kesä tulossa, joten sitä saatetaan lykätäkin. Kaikkeen tottuu. Toki se jonkin verran hankaloittaa elämää, ja vähän jännitän sosiaalisia tilanteita. Mieslaulajien juhlakonsertissa mietin hetken, uskallanko mennä mukaan laulamaan, kun vanhoja kuorolaisia kutsuttiin mukaan estradille: entä, jos pussi vaikka repeää. Menin kuitenkin.
– Onneksi avannehoitajalle saa soittaa aina, sillä kaikki ei jää ensikuulemalta päähän. Toimittajatausta auttaa siihen, että jos en heti ymmärrä jotakin termiä, kysyn mitä se tarkoittaa.
– Acutassa oli jopa maanantain vastaisena yönä selvästi kiire, ja koko ajan sisään lappasi porukkaa. Samoin osastolla hiljaiset hetket olivat lähinnä keskellä yötä.
Päiväsaikaan hoitajat kulkivat liikuteltavan pöydän kanssa ja raportointikin tehtiin käytävällä, niin ahdasta siellä oli. Osasto on Taysin vanhassa osassa.
– Potilashuoneisiin oli tungettu kolme vuodetta, mutta huoneet on mitoitettu selvästi pienemmille vuoteille. Siihen verrattuna Hatanpään tilat olivat hulppeat. Kuntoratakin oli käytävälle merkitty: minäkin siellä kävelin muiden ukkojen kanssa, naiset vähemmän.
Uudesta kotiutumisesta oli haastattelupäivänä kulunut jo runsas viikko, ja kaikki oli mennyt hyvin. Pikkuveljeltään, gastroenterologi Mikko Heikuralta hän oli kuullut, että sauman pettäminen ei ole mitenkään ainutlaatuista. Peräti 15 prosentissa leikkauksista käy niin, koska verenkierto leikkauskohdassa on vaikea saada hyväksi.
– Olen nyt sairauslomalla 4.4. asti. Olisin halunnut palata töihin jo aiemmin, siellä on pari projektia kesken, mutta nyt on kuunneltava omaa oloa. Väsyn edelleen herkästi.
Ihan ensiksi kotiin päästyään hän kuitenkin riensi katsomaan lintutornin etenemistä Hiedassa. Talkoot ovat edenneet hyvin muiden otettua vastuuta.
– Asenne on muuttunut ja tajuan, etten ole korvaamaton. Elämä kuitenkin maistuu, ja joka aamu juon ikään kuin uudet synttärikahvit, sillä tunnen saaneeni jatkoaikaa.
Suoleen kiinnittyneisiin imusolmukkeisiin ei syöpä ole tutkimusten mukaan levinnyt. Jatkohoitojen pitäisikin olla varsin kevyitä.
– Ei tule edes sytostaatteja. Olisihan se ollut paha, jos tukka olisi lähtenyt, hän virnistää kaljua sipaisten.
– Ruokavalioon on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Siinä on oltava muun muassa pari desiä marjoja päivässä, ja sen on oltava helposti sulavaa. Olenkin aina syönyt paljon kalaa. Vastenmielisyys leikkeleitä kohtaan on vain kasvanut. Aamuni aloitan kaurapuurolla mehukiisselin kanssa. Syön hitaasti viisi kertaa päivässä pieniä annoksia, ihan kuin mahalaukusta leikatut.
Hänen polkunsa Taysiin kulki työterveyden kautta kuten monen muunkin työikäisen. Siksi hän ei osaa verrata, miten asia olisi edennyt perusterveydenhuollon kautta.
– Syytin itseäni, miksen mennyt aiemmin lääkäriin, kun kerran vatsavaivoja on ollut. Jo viime kesänä tajusin, ettei kaikki ole kunnossa, mutta kun oireet välillä hellittivät, se jäi ja jäi.
– Ymmärrän senkin, että vaikka ennuste olisi kuinka hyvä, ei se ole koskaan sataprosenttinen totuus. Lääkäriveljenkin ääni värähti hänen kuultuaan uutisen, vaikka kuinka on ammattilainen, hän vakavoituu.
Kauan hän ei kuitenkaan murehdi, vaan vetää ulkovaatteet päälle ja lähtee perheen iäkkään Tilda-koiran kanssa ulos auringonpaisteeseen, kohti Onninpolkua. Elämä on tässä ja nyt.
