TRIATHLONISSA kilpaillaan uinnissa, pyöräilyssä ja juoksussa. Myös lentoasemilla pääsee kolmilajisen urheilusuorituksen tunnelmaan, jonka lajeina ovat jonottamisen eri muodot. Ensin odotetaan pääsyä turvatarkastukseen, sitten lentokoneeseen ja viimeisenä istumapaikalle koneessa. Lentokoneen penkki on jonotustriathlonistin maalilinja, jolle rojahdetaan voipuneena.
MATKUSTIN toissa viikolla Pirkkalan lentokentältä keskiseen Eurooppaan ja hämmästyin. Jo kentälle matkustaminen oli ällistyttävä kokemus. Bussin kyydissä oli lisäkseni vain yksi matkustaja. Olin kyytiläisistä ainoa, joka jäi pois Pirkkalan lentoasemalla.
Poissa oli tukahduttava tunne siitä, että kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää kiitävä juna hyytyy hetkenä minä hyvänsä kiskoille. Niinkin on käynyt, ja silloin kohti lähtöaikaa laukkaavat minuutit tuntuvat lyhyiltä.
Mikäli lentokenttäbussin moottori olisi lauennut esimerkiksi Pirkkalan ABC:n liikenneympyrän kohdalla, loppumatkan olisi voinut vaivatta kävellä ja silti ehtiä koneen kyytiin.
Jopa jonotustriathlonin kuninkuuslaji, turvatarkastus alati muuttuvine sääntöineen, sujui soljuen ja jonotta.
HÄMMÄSTYKSET jatkuivat kenttäterminaalissa. Jopa jonotustriathlonin kuninkuuslaji, turvatarkastus alati muuttuvine sääntöineen, sujui soljuen ja jonotta. Tässä vaiheessa tajusin, että olin vanhasta tottumuksesta varannut lentokentällä toimimiseen aivan liikaa aikaa. Koneen lähtöön oli yhä toista tuntia.
Oikean lähtöportin löytäminen lentoasemalla voi olla joskus konstikasta. Riskinä on, että lähtöportti vaihtuu ja uutta saa etsiä hehtaarikokoisen terminaalin toiselta puolelta. Toisinaan olen huomannut vaihdoksen vasta viime tingassa. Silloin olen juossut paniikkitunnelmissa kohti oikeaa paikkaa viimeisen kutsun kilkattaessa tahtia kentän kaiuttimissa.
Pirkkalan lentoaseman ykkösterminaali on niin pieni, että avuttominkaan suunnistaja ei voi eksyä. Jos portti vaihtuisi, se olisi lähtöaulan tai pikemminkin lähtöhuoneen toisella puolella.
Lopulta nousin lentokoneeseen jonottamatta kertaakaan. Lomalle lähteminen on rentouttavaa, kun sitä ennen ei tarvitse suorittaa matkustamisen stressaavia rituaaleja.
EDELLISEN kerran käytin Pirkkalan lentokenttää, kun saavuin Lontoon kautta Suomeen Espanjassa vietetyn aurinkoloman jälkeen. Matkustajien oli kuljettava passintarkastuksen läpi.
Pitkä passijono teki mutkaa lentokoneen ja terminaalirakennuksen välisellä asfalttialueella. Värjöttelin tuulitakissani jonon häntäpäässä, ja taivaalta vihmoi räntää. Ulkomaalaiset turistit loivat toisiinsa viluisia katseita – eikö suomalaisilla ole todella varaa rakentaa lentokentällensä kattoa?
Ehkä isommillakin lentoasemilla on vahvuutensa. Jos on jonotettava, ainakin sen voi tehdä sisätiloissa.
